Kitaristi Jukka Tolosesta kertova dokumentti on parhaillaan elokuvateattereiden ohjelmistossa.
Tolonen-dokumentti seuraa Tasavallan presidentti -yhtyeestä tutun virtuoosin elämän käänteitä vuodesta 2006 vuoteen 2012. Ainekset olisivat taipuneet jäntevämpäänkin tarinaan.
Kitaravirtuoosi Jukka Tolosen elämästä tehty dokumentti Tolonen pyörii parhaillaan elokuvateattereissa. Sen takana ovat Gateway Films ja Tolosen faniksi tunnustautuva ohjaaja-käsikirjoittaja Lasse Keso. Jukka Tolonen muistetaan etenkin 60-70-vuotiaiden ikäluokassa sekä soolourastaan että lähes 40 vuotta maailmalla keikkailleesta Tasavallan Presidentti -yhtyeestä.
Keso tallensi vuodesta 2006 alkaen ennalta-arvaamaton tapahtumasarjan huumehouruisen huippumuusikon sekoilusta Helsingin yöelämässä Keravan vankilaan ja aina helluntaiseurakunta Siionin kastealtaaseen asti.
Filmissä nähdään myös ensimmäistä akustista kitaraansa tapaileva kymmenvuotias Jukka, riffieuforiaan uponnut hippihiuksinen tähti, lempeä perheenisä, 1990-luvun lopun huumeiden riuduttama Tolonen sekä nykypäivän nöyrä virsiartisti.
Totaalisen sekaisin
Lasse Keso kertoo AlfaTV:n Filminurkka-ohjelmassa 38, että aikoi alun perin tehdä elokuvan fanin näkökulmasta.
– Kun Jukka on hyvin vaatimaton ihminen eikä hän ehkä halua olla esillä, se muutti vähän suunnitelmia.
Elokuva-arviot luonnehtivat dokumenttia kunnioittavaksi. Teos on ehkä liiankin sivusta seuraava: kerronnan terävöittäminen voisi lisätä selvästi 143 000 euron budjetilla tehdyn filmin painoarvoa.
Jukka Tolosen muistikuvat alkuajan kuvaustilanteista ovat utuiset.
– Ne ennen vankilaa tapahtuneet kuvaukset on mulle hämärän peitossa, kuten käy hyvin ilmi tuosta elokuvastakin. Mä olen ollut aivan mielettömän sekaisin tuon koko ajan. En edes muista, oliko se nimenomaan Lasse, joka kuvasi siellä studiossa, kun mä sain raivokohtauksen, Tolonen ripittäytyy Filminurkassa.
Dokumenttia värittää muutoinkin hienoinen nurkassa häpeämisen tunnelma. Kitaralegendan soittokyvyn vienyt nivelrikko on Tolosen mukaan rangaistus hänen toilailuistaan. Tolonen kuitenkin korostaa, miten suuri ihme on, että hän on yleensä elossa.
Musiikin uusi merkitys
Pelkkä filmi ei välitä Tolosen poikkeuslahjakkuutta. Ylipäätään dokumentin pyrkimys nostaa jalustalle Tolosen musiikki jää vaisuksi: kun nykyiset kitaravirtuoosit levyttävät kesällä 2012 Tolosen sävellyksiä, studiossa kuuntelee kohtelias mutta hieman poissaoleva Jukka. Vaisuus liittyy epäilemättä siihen, että omat sormet eivät enää taivu kitaran soittoon. Kuitenkin myös uskoontulo tuntuu vaikuttavan muusikkoon enemmän kuin elokuva antaa lopulta ymmärtää.
– En halunnut tässä dokumentissa hirveästi korostaa sitä uskoontuloa. Yhtä lailla kuin uskosta tässä on kysymys musiikin voimasta ja soittamisen intohimosta. Jukka itse toivoo tarinansa toimivan varoittavana esimerkkinä, Keso kommentoi film-o-holic-nettisivulla.
Elokuvassa Tolonen sanoittaa itse nykyisyyttään:
– Koen, että minusta ei ole muuhun kuin musiikin tekemiseen – ja siihen minusta on. Katson itseäni gospelmuusikkona tästä eteenpäin.
Jukka Tolosen uusi identiteetti soi nyt pianon ja basson voimalla kahdella virsilevyllä nimeltään Juudan leijona (Aikamedia, 2011) ja Valmistu, Herran kansa (Aikamedia, 2013).