Kirjoittanut
Yleisen käsityksen mukaan keskiaikainen kirkko uskoi litteään maahan ja vastusti ponnekkaasti pyrkimyksiä etsiä vastakkaisia näkemyksiä. Nykyaikainen historiantutkimus on kuitenkin osoittanut tällaisen käsityksen myytiksi, joka löi itsensä läpi länsimaisessa kulttuurissa 1800-luvun lopulla, väittää Tuomas Kangasniemi verkkolehti Areiopagin artikkelissa.
Kangasniemen mukaan varhainen kristillinen kirkko tunsi antiikin kreikkalaisten kehittämän teorian pallomaisesta Maasta ja kirkkoisät pääosin hyväksyivät tämän.
Viimeistään 700-luvulla pallomainen Maa otti kiistattoman voiton litteästä Maasta ja kirkko lännessä alkoi jopa aktiivisesti levittää käsitystä Maan pallomuodosta.
Ainoastaan myöhäisantiikissa noin vuosina 300-600 litteän Maan käsitys sai kristittyjen parissa minkäänlaista kannatusta.
Litteän Maan myytti syntyi 1800-luvulla
Kangasniemen siteeraamien tutkijoiden mukaan litteän Maan myytti tuli suosituksi ennen kaikkea kahden 1800-luvun lopun historioitsijan, John W. Draperin ja Andrew D. Whiten teosten jälkeen. Jotkin tutkijat, kuten esimerkiksi agnostikko Stephen Jay Gould sanovat, että keskeisin syy oli ”myytti uskonnon ja tieteen välisestä sodasta”.
Areiopagin artikkeli aiheesta.
