Kirjoittanut
Lapsi- ja nuorisotyön tärkeitä paikkoja hoitaa ikääntynyt mutta motivoitunut joukko.
Seurakuntien leirikeskuksissa eri puolilla maata on taas nostettu laitureita, haravoitu nurmikoita, kasattu kesäkalusteita ja tyhjennelty kuivakäymälöitä.
Helluntaiseurakuntien leirikeskukset nähdään seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön ydinpaikkoina. Ne halutaan pitää toimintakuntoisina, vaikka vapaaehtoinen huoltojoukko ikääntyy ja harvenee monissa seurakunnissa vuosi vuodelta.
Ilmapiiri kävi ilmi Ristin Voiton kyselykierroksella seurakuntiin viime viikolla. Helluntaiseurakunnilla on eri puolilla maata kymmeniä leirikeskuksia, joiden käyttöaste etenkin kesäaikaan on kohtuullisen hyvä myös muiden seurakuntien vuokratessa niitä omiin tarpeisiinsa. Kaikkiaan Suomessa on hieman yli 200 toimivaa helluntaiseurakuntaa.
Keskeisiä haasteita leirikeskuksille tuo niiden teknisen iän kohoaminen ja käyttäjien tottumusten muuttuminen.
– Vesivessojen saaminen vaatisi kunnallistekniikan vetämistä keskukselle asti, Turun helluntaiseurakunnan Kupiluodon leirikeskuksen koordinaattori Pasi Valtonen kertoo.
Tällä hetkellä kunnalliset vesi- ja viemäriputket yltävät keskuksen saunarakennukselle.
Kupiluotoa käytetään normaalina vuotena noin 800 majoitusvuorokauden verran. Keskuksessa on kuivakäymälät, kuten myös Hyvinkään helluntaiseurakunnan Kaitaniemen leirikeskuksessa.
– Nykyaikaiset kuivakäymälät ovat siistejä verrattuna vanhoihin, joista monilla on kokemuksia, keskuksen vastuuhenkilö Maarit Simonen kertoo.
Korkea tekninen ikä näkyy keskuksissa kuluneina pintoina ja hiljalleen haperoituvina rakenteina. Vaikka seinät kestäisivät hyvin, esimerkiksi viemäröintiin ja salaojitukseen liittyvät remontit kysyvät rahaa ja talkootunteja.
Jo parinkymmenen leiriläisen leiri vaatii käytännössä suurtalouskeittiön. Senkin kalustolla on tietty käyttöikä, ja investoinnit ovat usein isoja.
Muuttuvat turvallisuusstandardit ovat muodostuneet osassa keskuksista yllätyksiksi. Huoneissa, joissa takavuosina on voitu majoittaa leiriläisiä kerrossängyissä, kapasiteetti on saattanut pudota puoleen paloturvallisuusrajoitusten vuoksi. Keskuksiin on myös jouduttu rakentamaan varapoistumisteitä.
Lämmitys on monissa keskuksissa modernisoitu. Energiasyöpöiksi osoittautuneet sähkölämmittimet on vaihdettu esimerkiksi ilmalämpöpumppuihin.
– Myös majoitusmökeissä on meillä lämpöpumput. Uudessa saunarakennuksessa on lisäksi takka ahkerassa käytössä, Maarit Simonen kertoo.
Hyvinkäällä otettiin käyttöön uusi saunarakennus kahdeksan vuotta sitten. Suuri sauna vetää parikymmentä leiriläistä kerrallaan.
Saaristossa sijaitsevaan Kupiluotoon ei voi rakentaa sähkölämmitteistä suurta saunaa alueen rajallisen sähkökapasiteetin vuoksi.
Turussa on Pasi Valtosen, 48, mukaan saatu vielä kohtuullisesti leirikeskusta ylläpitävä, pääosin plusmiinus viisikymppistä koostuva talkooporukka kasaan, mutta ”kiinnostus aiheeseen on selvästi laskeva”.
– Uutta verta on vaikeaa saada mukaan. Varsinaiseen vastuurinkiin kuuluu nyt noin viisi henkilöä. Tämän lisäksi on vielä kymmenkunta ihmistä, joille voi soitella talkoista.
Hyvinkäällä Kaitaniemeä ylläpitää vaihtelevan kokoinen ryhmä. Maarit Simonen iloitsee kahdesta eläkeläismiehestä, joilla on ollut viime vuosina aikaa kesäisin huolehtia keskuksesta ja käydä säännöllisesti esimerkiksi ajamassa nurmikoita. Mukaan porukkaan on saatu myös ahkera nuori äiti, joka kokee leirikeskuksella palvelemisen omaksi paikakseen.
– Kyllä suurimpia haasteita ovat erilaiset huoltotyöt, joita keskuksessa säännöllisesti esiintyy. Onneksi tähän asti on tekijät löytyneet.
Pasi Valtonen sanoo, että ”pientä huolta” porukan jaksamisesta on.
– Meillä keskukseen liittyy myös esimerkiksi metsänhoitoa. Polttopuutakin kuluu paljon.
Lokakuussa Kupiluodossa loimusi kokko. Vanha saunarakennus purettiin ja puuosia poltettiin purkupaikalla.
– Kyllä vanha sauna oli teknisen iän puolesta jo tiensä päässä. Vesi lämmitettiin padassa eikä lattialämmitystäkään ollut.
Keväälle talkooväelle jäi perustuksen piikkaaminen maan tasalle.
”Nykynuori kaipaa suihkua”
Fila Helsinki –seurakunta, joka tunnettiin aiemmin Helsingfors Filadelfiaförsamlingenina, luopui perinteisestä Svartholmenin leirikeskuksesta muutama vuosi sitten.
– Aikuisille leirikeskus oli todella rakas. Uusien lasten ja nuorten suhde siihen oli jo toisenlainen, pastori Johan Forsback kuvailee.
Jo ikääntyneeseen, Sipoon saaristossa sijaitsevaan keskukseen olisi pitänyt tehdä mittavaa modernisointia.
– Nykynuori kaipaa päästä suihkuun, ja majoitukselle on muutenkin erilaisia vaatimuksia kuin aiemmin.
Helluntaiseurakunnat ovat viime vuosina muuallakin luopuneet leirikeskuksista, muun muassa Hämeenlinnan helluntaiseurakunta Takajärven leirikeskuksesta.
– Keskuksen infra oli selkeästi vanhentunut, eikä vastannut enää nykyajan vaatimuksia, lokakuuhun asti seurakunnan pastorina toiminut Onni Haapala kertoo.
Keskuksen majoituskapasiteetti oli hyvin rajallinen ja käyttöaste sen myötä alhainen. Nykyisten paloturvallisuusrajoitusten sallimia sisämajoituspaikkoja keskuksessa oli lopulta vain kymmenelle henkilölle. (AT)
