Kirjoittanut
KUUNTELE KLIPPI. Radio Dein Viikon debatissa ruodittiin naispappeuden vastustajien elintilaa kirkossa, erityisesti erillismessun mahdollisuutta. Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski ja Tikkurilan seurakunnan kappalainen, tohtori Heikki Leppä olivat samaa mieltä naispappeudesta, mutta vastakkaisella kannalla elintilasta, joka naispappeuden vastustajille tulisi antaa.
Myllykosken ulostulo huhtikuun lopulla Kotimaa24:ssä läikytti rinnuksille monen kristityn sumpit. Jonkinlaiseksi valtakunnanliberaaliksi profiloitunut teologi vaati naispappeuden vastustajille mahdollisuutta erillisiin jumalanpalveluksiin ja väitti kirkon pyrkivän yhtenäistämään väkeänsä väkisin. Hän kiisti Radio Dein suorassa lähetyksessä lausunnon olevan mikään taktinen temppu ja avasi perusteellisemmin ajattelunsa anatomiaa.
– Meillä on tietty joukko ihmisiä, jotka eivät sopeudu toimimaan naispappien kanssa. Nämä ihmiset seuraavat kirkon pitkää perinnettä. Heillä on tavallaan vanhat paragrafit – vanha käytäntö ja vanhat traditiot – puolellaan. He eivät voi joustaa tässä yhtään mihinkään. En tiedä kuinka paljon näitä ihmisiä on, mutta ottaisin vakavasti heidän hengellisen identiteettinsä ja spiritualiteettinsä. Katson, että heillä pitäisi olla kirkossa se rajallinen tila, mitä vain näissä oloissa voi olla.
Tupakointi, natsikortti ja valheellisuus
Roimasta retoriikastaan tunnettu Myllykoski veistää vertauksen tupakoinnista.
– On todettu, että tupakointi on terveydelle vaarallista. On todettu, että toisen altistaa tälle terveydelle vaaralliselle aineelle, jos tupakoi hänen läheisyydessään. Tupakoitsijoiden pitää mennä tupakoimaan omiin kopperoihinsa. Naispappeuden vastustaminen on tasa-arvolle vaarallista. Kirkossa ollaan yhtä mieltä siitä, että nainen ja mies ovat pappeinakin tasa-arvoisia. Kun naispappeuden vastustajat ovat niin ehdottomia, etteivät voi toimia naispappien kanssa, niin heidät voidaan panna sitten toimittamaan keskenään messuja, dosentti Myllykoski rinnastaa.
Myllykoski puhui debatissa muun muassa tarpeesta ottaa konservatiiveilta ”natsi-kortti” pois tarkoittaen tällä sitä, että nyt yhtenäisyyteen yritetään pakottaa ja painostaa, mikä saa aikaan epäoikeudenmukaisuuden kokemusta alleviivaavaa puolustautumista. Hänestä pakottaminen yhtenäisyyteen on teologista valheellisuutta.
– Teologinen valhe liittyy kaikenlaiseen pakottamiseen ja ulos savustamiseen. Olisi parasta neuvotella, toimia rauhassa, ymmärtää toista osapuolta – oli se sitten kuinka pönttö näkemys omasta mielestä tahansa – ja katsoa, mitä mahdollisuuksia on yhteiseen elämään kirkossa.
– Näkemykseni ei perustu siihen, että kirkossa olisi katto korkealla ja seinät leveällä ja sitten lopulta pohja pettää, vaan se perustuu siihen, että ihmiset voivat kirkossa olla rehellisesti sitä mitä he ovat, esiintyä omalla identiteetillään, teeskentelemättä yhtään mitään, mitä muut heiltä vaativat. Identiteetti voisi tulla näkyväksi, jotta se palvelisi heidän hengellistä elämäänsä, joka sitten taas on hyvin intiimi asia. En lähde liikkeelle instituutiosta enkä yhteiskunnasta enkä yhteisestä hyvästä, vaan ihmisestä, teologi linjaa.
Ulos vai omiin oloihin?
Naisteologit ry:n puheenjohtaja Soili Juntumaa ehdotti Kalevassa (14.4.), että naispappeuden vastustajat voisivat perustaa oman kirkkokuntansa. Kumpikaan debatisteista ei kykene millään yhtymään Juntumaan parkaisuun.
– Se olisi oikeastaan kirkon olemuksen vastaista. Siihen (olemukseen) kuulu se, että kirkko vie sanoman kaikille ihmisille. Kenellekään ei näytetä ovea. Sitten tulee se kysymys, että millä ehdoilla mitäkin voidaan tehdä. Tässä keskustelussa on useita ongelmia, joista yksi on se, että naispappeuden torjujat on hyvin heterogeeninen joukko. Heitä yhdistää se, että he torjuvat naispappeuden, mutta perusteet poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Myös jyrkkyys poikkeaa toisistaan. Kenen kanssa neuvotella? Sen takia yhteisten pelisääntöjen sopiminen on hyvin vaikeaa, Heikki Leppä arvioi.
Ajatuksen erillismessuista Leppä näkee muutenkin ongelmallisena.
– Tullaan ensimmäisenä siihen kysymykseen, että mikä on erillismessun pointti. Jos kysymys on tarjota seurakunnan jumalanpalvelus jäsenelle, joka omantuntonsa vuoksi ei voi mennä jumalanpalvelukseen, jota toimittaa nainen, niin se on eri asia, kuin jos ajatuksena on koota yhteen henkilöt, jotka unelmoivat siitä, että jonain päivän päivänä naispappeuspäätös käännetään.
Myllykoski rinnastaa naispapittomat messut sateenkaari- ja vaikkapa perinnemessuihin.
– Kirkon valtaenemmistö voisi suhtautua naispapittomiin messuihin vähän kuin perinnejumalanpalveluksiin. Siinä on olennaista se, että naispappeus on vain jonkinlainen jäävuoren huippu näille ihmisille. Väittäisin, että teologisessa substanssissa (sisällössä) tämä ryhmä on aika yhtenäinen. Siinä olen Heikin kanssa samaa mieltä, että skaalassa on vaihtelevuutta.
Leppä ei lämpene lohkoutumiselle, vaan esittää sen sijaan jaottelun naispappeuden vastustajien kirjavista motiiveista.
– Sanoisin, että siellä on ainakin kolme teologista ja yksi muu tätä torjuvaa kantaa perusteleva asia. Yksi ryhmä ovat ne, joille tärkeää on Raamattu. Tyypillisesti kansanlähetysläiselle naispappeuden torjujalle olennainen asia on se, että Raamattu sanoo. Sitten on toinen ryhmä, evankeliset, joille olennaista on luterilainen perinne. Toki siihen liittyy Raamattu ehdottomasti. Sitten on se ryhmä, jolle kyse on koko kirkon perinteestä, joka katsoo myös roomalaiskatolista kirkkoa. Neljäs ryhmä on se, jonka motiivit on jossain ihan muualla kuin teologiassa, esimerkiksi omassa miehisessä identiteetissä, Tikkurilan kappalainen päättää.
Voit kuunnella koko Radio Dein Viikon debatin tästä linkistä.
