Lahden Salpausselän kirkossa vietettiin loppiaisen messua vielä joululauluja laulaen. Kirkkosalin puolikkaan täytti erikoinen ilmiö: satapäinen Lahden Laulamattomat kuoro, jota johti kanttori Marjaana Turunen.
Messussa saarnannut pastori Antti Kettunen kehotti kuulijoita kulkemaan itämaan tietäjien tavoin toista tietä, mikä ei johda palatsin kunniaan vaan palvelemaan muita Jeesuksen tavoin.
Messu oli kuultavissa Ylen ykkösen kautta.
Lahden Laulamattomat kuorossa kolme vuotta laulaneet Marjatta Seppä ja Liisa Äijö rakastavat osallistua juuri tähän kuoroon. Kuorossa on 134 laulajaa.
– Tykkäämme laulaa, muttemme uskaltaneet mennä varsinaiseen kuoroon, koska emme ole mitään kympin laulajia, naiset toteavat.
Heistä on hyvä, että nimestään huolimatta lauluja harjoitellaan kunnolla, ja että kanttori vetää kuoroa jämäkästi ja samalla rennosti.
Tänään vietettävä loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia. Se vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Nyt loppiaisen tekstit muistuttavat Jeesuksesta valona kaikille kansoille ja siten kirkon lähetystehtävästä. Evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle.
Loppiaisen perinteinen nimi on epifania, Herran ilmestyminen. Loppiaisen suomenkielinen nimi on peräisin 1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulun pyhien loppumista. Vaikka jouluaika päättyykin loppiaiseen, niin loppiaisen jälkeiset pyhät kuuluvat kirkkovuodessa vielä joulujaksoon, joka päättyy vasta pääsiäisjakson alkaessa.
”Toista tietä takaisin”
Paitsi tähdestä ja itämaan tietäjistä, evankeliumi kertoo myös kuningas Hedoreksesta, joka halusi raivata kilpailijansa pois tieltään.
”Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus-lapsen kohdattuaan tietäjät menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. Miten niin toista tietä? Mikä oli sitten ensimmäinen? Ensimmäinen tie, mitä tietäjille tarjottiin paluumatkalle, kulki Herodeksen palatsin kautta. Ehkä siellä olisi odottanut muhkea palkkio tärkeistä tiedoista syntyneen juutalaisten kuninkaan, Herodeksen potentiaalisen kilpailijan, olinpaikasta”, Antti Kettunen sanoi ja jatkoi, että Jeesus-lapsen kannalta oli elintärkeää valita toinen tie, jolla ei raivata kilpailijoita pois tieltä eikä etsitä omaa kunniaa, vaan kilpaillaan toinen toisensa kunnioittamisessa.
”Maan ja taivaan kuningas syntyi pienenä lapsena seimeen, eli elämänsä muita palvellen ja kuoli kaikkien ihmisten syntien puolesta. Hänelle ei ollut tärkeää oma kunnia tai maine, vaan se, että me kelpaisimme Jumalalle ja pääsisimme taivaaseen”, Kettunen sanoi saarnassaan.
”Voi kunpa Jeesus, seimen lapsi, saisi ohjata meistä jokaista yhä uudestaan toiselle tielle, lähimmäisen rakastamisen tielle. Onneksi Hän itse kulki tuon tien loppuun saakka ja tukee silloinkin, kun tuolta tieltä usein horjahdamme tai eksymme”, Kettunen sanoi.
