Taide, kulttuuri ja avara kristillisyys yhdistyvät ihanteellisella tavalla Aira Kuvajan työssä Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin toiminnanjohtajana. Uutuuskirjassaan hän kirjoittaa myös hyvästä arjesta, hiljaisuudesta ja lukemisesta.
Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli sijaitsee Turun Hirvensalossa. Aira Kuvaja on työskennellyt kannatusyhdistyksen ylläpitämässä Taidekappelissa toiminnanjohtajana vuodesta 2020. Matti Sanaksenahon suunnittelema Taidekappeli tunnetaan vilkkaasta konsertti- ja taidenäyttelytoiminnasta. Se on myös suosittu paikka vihkimisille, kasteille ja siunauksille sekä monenlaisille yksityistilaisuuksille.
– Tehtäviini kuuluu muun muassa kuratoida näyttelyjä, järjestää konsertteja, tiedottaa ja markkinoida, toimia suntiona, pitää yhteyttä verkostoihin ja yhteistyötahoihin sekä organisoida ja koordinoida vapaaehtoistoimintaa, kuvailee Aira työtään, joka tarjoaa hänelle mahdollisuuden käyttää monipuolista osaamistaan ja työkokemustaan.
Rakkaus ruokaan ja kirjoittamiseen
Aira Kuvaja opiskeli alun perin aivan muuta alaa. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi ja kotitalousopettajaksi. Sittemmin mainosalalla työskennellyt Aira on toiminut pitkään myös yrittäjänä.
– Siinä yhdistyvät rakkauteni kirjoittamiseen ja ruuanlaittoon, Aira kertoo yritystoiminnastaan, jonka parissa hän suunnittelee asiakkailleen ruokareseptejä ja myös kuvaa annokset itse.
Aira on kirjoittanut ruoka-aiheisia juttuja niin lehtiin kuin verkkoonkin, jossa hän pitää blogia. Hän on myös koonnut keittokirjoja. Lisäksi hän tuli tutuksi TV:ssä Kakolan tytöt -ohjelmassa, jossa hän opetti tytöille ruuanlaittoa.
Lukeminen synnytti kirjaidean
Vaikka kirjoittaminen on pitkään kuulunut Aira Kuvajan ammattikuvaan, Pyhän pilkahduksia – Merkintöjä kirjapäiväkirjastani 2022 (Parikanniemen Ystävät ry 2024) on hänelle uusi avaus kirjoittajana.
– Olin vuonna 2021 Vuoden kristillinen kirja -kilpailun esiraadissa. Me raatilaiset saimme kevään ja kesän aikana luettavaksemme pitkälti yli 50 erilaista kristillistä kirjaa. Monet niistä olivat hyvin puhuttelevia ja ajatuksia herättäviä. Tein niistä merkintöjä ja muistiinpanoja, Aira kertoo luku-urakasta, joka johti kirjaidean syntyyn.
– Mietin, mikä olisi hyvä formaatti kirjalle ja päädyin päiväkirjamuotoon. Siten pystyin kuvaamaan kirjassa myös arkielämää ja pohdintoja siitä, mitä on hyvä arki ja hyvä elämä. Myös Taidekappelin värikäs toiminta pääsi hyvin esille kirjassa, vietänhän kappelissa välillä enemmän aikaa kuin kotona.
Aira kertoo kirjoittaneensa omaksi ilokseen tietämättä, kiinnostuisiko joku kustantaja käsikirjoituksesta.
– Useassa vuonna 2021 lukemassani kristillisessä kirjassa kerrottiin kiinnostavasti Parikanniemen Ystävistä, Orpokotijuhlista, Uukuniemeläisestä herätyksestä ja horrossaarnaaja Helena Konttisesta. Kiinnostuin Parikanniemisäätiön toiminnasta, jota arvostan todella paljon. Niinpä otin yhteyttä Teuvo V. Riikoseen ja tarjosin kirjaa Parikanniemen Ystävät ry:lle. Teuvo otti minuun nopeasti yhteyttä, ja yhteistyö kustantajan kanssa on ollut luottamuksellista ja sujuvaa, Aira totea tyytyväisenä.
Hidasta elämää ja hiljaisuudenviljelyä
Kirjat ja lukeminen ovat olleet tärkeä osa Aira Kuvajan elämää siitä asti, kun hän nelivuotiaana oppi lukemaan.
– Lukiessani pääsen rauhalliseen, meditatiiviseen flow-tilaan. Minulle painetut kirjat ja lukeminen ovat pala hidasta elämää yhä nopeatempoisemmassa maailmassa. Tosin esimerkiksi siivotessa ja autoa ajaessa kuuntelen äänikirjoja, Aira kertoo.
Uskon, että sisällämme on tyhjä tila, jonka voi täyttää vain Jumala.
Jumalaa kohti ei tarvitse kurottaa omin voimin jonnekin ylös taivaisiin,
sillä hän on jo tässä.
Hiljaisuudenviljely onkin välttämätön vastapaino aktiiviselle somevaikuttajalle ja kiireiselle toiminnanjohtajalle. Hän on myös kouluttautunut retriitinohjaajaksi.
– Ohjaan hiljaisuuden retriittejä Rymättylässä ja Kakskerrassa. Kun olemme hiljaa Jumalan edessä ja rauhoitamme poukkoilevat ajatuksemme, Jumalalla on tilaa tulla. Uskon, että sisällämme on tyhjä tila, jonka voi täyttää vain Jumala. Jumalaa kohti ei tarvitse kurottaa omin voimin jonnekin ylös taivaisiin, sillä hän on jo tässä ja on koko ajan ollutkin, Aira vakuuttaa.
Salattu Jumala ja arjen pyhyys
Kristillisyys ei ole aina ollut Airalle omakohtaisesti koettua. Hän kertoo tulleensa uskoon nelikymppisenä ja olleensa sitä ennen etsijä.
– Olen sitä edelleen. Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Hyväksyn mysteerin, sen etten tiedä kaikkea. Vanhassa testamentissa todetaan useaan otteeseen, että Jumala on salattu Jumala.
Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Hyväksyn mysteerin, sen etten tiedä kaikkea.
Yhteiskristillisyys on lähellä Airan sydäntä, eikä hän välitä seurakuntien raja-aidoista.
– Kuulumme Taivaan Isän suureen, maailmanlaajuiseen perheeseen, Aira painottaa.
Entä millaisissa tilanteissa kirjailija on kokenut Pyhän pilkahduksia?
– Hiljaisissa hetkissä aamun ensimmäisen kahvikupillisen äärellä, kissan kanssa leikkiessä, pitäessäni lapsenlasta sylissäni, arjen aidoissa kohtaamisissa, Raamattua lukiessa. Retriitissä hiljentyessä sekä Taidekappelissa tunnen usein Pyhän Hengen läsnäolon, Aira valottaa arjessa kokemaansa pyhyyttä.
Elämän virrassa, Jumalan johdatuksessa
Vaikka Aira Kuvaja elää monella tavalla henkisesti ja hengellisesti rikasta elämää sekä hyvää arkea, on hän hyvin tietoinen monista aikamme ahdistuksista ja haasteista. Hän kertoo seuraavansa tiiviisti uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Mikä antaa hänelle toivoa ja auttaa jaksamaan?
– Emerituspiispa Eero Huovisen sanoin vaikeina aikoina toivo elää toivosta. Olen pohjimmiltani optimisti, näen enemmän ratkaisuja ja mahdollisuuksia kuin ongelmia ja rajoituksia. Olen mukana elämän virrassa omalla paikallani ja uskon Jumalan johdatukseen. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon hidastamiseksi koetan tehdä oman osuuteni – vähentää kulutusta, syödä enemmän kasvisruokaa, säästää energiaa, ostaa pääosin kirpputoreilta, ajaa hybridiautolla. Saan enemmän iloa ajasta läheisteni kanssa ja elämän pienistä asioista kuin uuden ostamisesta.
Lapset, lapsenlapset ja rakkaus ovat Airalle kaikki kaikessa. Perheen ja työn merkityksestä hän toteaa:
– Työ ei ole koskaan ollut elämässäni tärkein asia, vaikka se innostavaa onkin. Merkityksellisempää on, että olen osa sukupolvien ketjua.
Pyhän pilkahduksia – Merkintöjä kirjapäiväkirjastani 2022 -kirjan tuotto menee Parikanniemisäätiön hyväksi. Lisäksi jokaisesta Taidekappelissa myydystä kirjasta menee 10 € Taidekappelin hyväksi.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2024.
