Kirjoittanut
Hämeenkyröläinen Eelis Mäkipää soittaa seurakunnan bändissä, vetää nuoremmilleen kokkikerhoa, palvelee isosena sekä vaikuttaa nuorisotyön ja rippikoulutyön työpajassa, joka vastaa toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Hyviä ja hauskoja muistoja Eelis sai jo pikkupoikana Hämeenkyrön seurakunnan leireiltä, joita on vuosikymmenten ajan pidetty luonnonkauniissa Särkijärven leirikeskuksessa.
– Siitä tuli tärkeä ja tuttu paikka, joten oli ilman muuta selvää, että halusin käydä vuonna 2015 rippileirini juuri siellä. Se oli mukava leiri; porukka käyttäytyi tunneilla asiallisesti ja kuunteli.
Seurakunnan nuortenilloissa Eelis hän alkoi käydä konfirmaation jälkeen ja ilmoittautui myös isoskoulutukseen.
– Olen huomannut, että seurakunnassa saa olla oma itsensä. Siellä ei tarvitse vetää mitään roolia. Uskon, että se kokemus on jokaisella mukana olevalla. Toivon, että yhä useampi tietäisi sen ja tulisi mukaan.
Itseään Eelis kuvaa sosiaaliseksi tyypiksi, jolle kaverit ovat tärkeitä. Enemmistö heistä ei kuitenkaan ole mukana seurakunnan toiminnassa.
– Uin kuin kala vedessä erilaisten ihmisten seurassa, mutta bilettämisen jätän väliin, nuori mies toteaa.
Lapsetkin ovat kivoja. Siksi Eelis vetää seurakunnan kokkikerhoa 3.-6.-luokkalaisille.
– Pidän ruoanvalmistuksesta, ja kotona väsäilen mielelläni gourmet-annoksia.
Kalenterissa useimmat menot ovat kotiseurakuntaan liittyviä.
– Nuorten toiminnassa olen mukana oikeastaan ihan kaikessa.
Hän soittaa seurakunnan bändissä, joka musisoi eri-ikäisille ihmisille hengellisissä tilaisuuksissa, messuissakin. Nyt bändi suunnittelee konserttia, jossa se laulattaa yleisöllä Viisikielisen kappaleita.
Lukiolaisen omimpia instrumentteja ovat käyrätorvi, basso sekä perulainen laatikkorumpu, cajon.
Seurakunnalliseen päätöksentekoon Eelis on ottanut tuntumaa Hämeenkyrön seurakunnan nuorisotyön ja rippikoulutyön työpajassa, joka vastaa toiminnan suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä työalan vastaavien työntekijöiden kanssa.
– Pidän ihan mahdollisena, että voisin lukion jälkeen hakeutua kirkon nuorisotyönohjaajan koulutukseen.
Usko on luonteva asia, joka on aina kulkenut elämässä mukana.
– Vanhempien opettama iltarukous on laajentunut omannäköiseksi jutteluksi. Jumalaa pidän lempeänä, mutta oikeudenmukaisena.
