Korona-aika on opettanut meille, mikä taiteen merkitys voi olla. Taiteilija Jukka Leppilampi näkee taiteessa jumalallisuutta.
– On suurta viisautta luoda taiteella uutta lähetyksen kulttuuria, pitkän linjan taiteilija Jukka Leppilampi toteaa. Yhdessä Kylväjän työntekijä Sofi Valkealinnun kanssa he ovat löytäneet oman taiteellisen ilmaisutapansa, jolla palvella Jumalaa ja lähimmäistä.
Guggenheimissa tajusin kirkkaammin kuin koskaan ennen, miten suuri valta taiteella ja luovalla ilmaisulla on välittää maailmankuvaa ja vaikuttaa siihen, mitä ihmiset arvostavat ja pitävät totena. – – Televisio-ohjelmat, podcastit, journalismi, elokuvat, teatteri, kirjallisuus, sarjakuvat, musiikki, tanssi ja kuvataide sekä valtava määrä muita kulttuurinkanavia ovat materiaalia, joista ihminen ammentaa aineksia oman elämänsä jäsentämiseen. Siksi luovien alojen ihmiset ovat todellisia arvojohtajia.
Kylväjän työntekijä Sofi Valkealintu kirjoitti näin Seurakuntalaisessa julkaistussa blogissa 10. huhtikuuta. Hänen Toisen todellisuuden kielioppi -valokuvanäyttely kiersi vuonna 2021 eri puolilla Suomea.
– Kauneuden ja luomakunnan kuvaaminen ovat aina Jumalan todellisuuden kuvaamista. Taide on valtava mahdollisuus koskettaa ihmisen syviä tunteita. Valokuvaus, maalaaminen ja kirjoittaminen ovat minulle tapoja olla, enkä ole saanut niihin formaalia koulutusta. Olen silti pyrkinyt kehittymään ja tullut siihen tulokseen, ettei Jumala ole antanut minulle näitä lahjoja sattumalta tai pelkästään omaksi virkistyksekseni. Työnantajani antoi minulle resurssit ja vapaat kädet Toisen todellisuuden kielioppi -valokuvanäyttelyprojektin toteuttamiseen. Halusin tuoda ihmisten nähtäväksi kuvia ja tekstejä, jotka herättävät kysymyksiä elämän suunnasta, kertoo Sofi Valkealintu.
Valkealinnulle kuvan ja tekstin yhdistäminen on luonteva ilmaisutapa. Samalla on ymmärrettävä taiteen kieltä.
– Taiteilijan on hallittava allegorista kieltä, metaforien tasolla liikkumista sekä niiden kuvien ja tarinoiden kertomista, joita taiteessa yleisesti käytetään. Se on eri kieli kuin saarnatuolissa.
Ilmaisu lähtee aitoudesta, siitä että ihminen uskaltaa olla kokonainen kaikessa, mitä tekee. Kun rakennumme Jeesuksessa, se näkyy.
– Silloin ei tarvitse pusertaa väkisin jotain hengellistä lainia mukaan.
Valkealintu pyrkii löytämään kuvataiteelle ja valokuvaukselle uusia kanavia.
– Sydämelläni on maalaaminen rukoillen. Ajattelen, että taide voi olla puhuttelevaa, jopa profetaalista, jos otamme rukouksen vakavasti. Etsin tapoja viedä evankeliumia eteenpäin taiteen keinoin.
Millainen Jumala, sellainen jälki
Jukka Leppilampi on juuri palannut Hollannista, jossa hänen ystävänsä valmistelee hiekasta tehdyistä teoksista koostuvaa näyttelyä. Leppilampi tekee näyttelyyn äänimaiseman, mikä merkitsee taiteilijalle jälleen uuteen astumista.
– Vietin kolme päivää näyttelyn keskellä aistien. Se, mikä resonoi minussa, muuttuu musiikiksi.
Maailman parhaiden hiekkarakentajien kanssa toteutettavan Sand stories -näyttelyn teokset vaihtelevat kymmenmetrisistä muutaman sentin korkuisiin. Aiheet vievät katsojan Vanhan ja Uuden testamentin maailmaan.
Luovuus ja taide ovat olleet osa Jukka Leppilammen olemusta aina. Hän näkee taiteessa jumalallisuutta, onhan Jumala kaiken luoja ja myös luovuuden lähde.
– Taidetta ei tarvitse vanhurskauttaa, mutta taide pystyy kantamaan Jumalasta jotain sellaista, mikä ei avaudu muuten.
Hänen mukaansa Pyhän Hengen vaikuttama taide laajentaa kristityn identiteetin rikkautta. Paavali kehotti seurakuntaa yhdessä nauttimaan Daavidin taiteesta, siis laulamaan psalmeja, täyttyäkseen Pyhällä Hengellä.
– Tämä rikkaus meidän tulee ottaa käyttöön seurakunnassa ja myös lähetystyössä. On suurta viisautta luoda taiteella uutta lähetyksen kulttuuria. Näin voimme kommunikoida kaikissa kulttuureissa.
Keikoillaan Leppilampi haluaa antaa parastaan tarjoten yleisölle taiteellisen elämyksen.
– Kun yleisön ei tarvitse miettiä, pärjääköhän tuo kaveri, se vapauttaa heidät avoimeksi taiteen ihmeelle.
Parhaimmillaan se on yhdessä koettu pyhä hetki Jumalan läsnäolossa.
Tulkoon renessanssi!
Taiteilijanuransa aikana Jukka Leppilampi on nähnyt aaltoliikkeen suhtautumisessa taiteeseen.
– Pelkäänpä, että tällä hetkellä taide ei ole seurakuntakulttuuriamme. Tulkoon uusi renessanssi! Korona-aika on opettanut meille, mikä taiteen merkitys voi olla.
Luova taiteilija on ollut tilanteissa, joissa hän ei ole tiennyt, mihin uuteen hän on astumassa, mutta sisäinen pakko on vienyt eteenpäin, syvemmälle.
– 90-luvulla tekemäni levy Naked and quiet lähti liikkeelle halustani tutkia ihmisen ääntä. Myöhemmin olen kuullut, että monet taiteilijat eri puolilta maailmaa käyttävät tuota levyä työskennellessään, sillä se rohkaisee heitä luovuuden tilaan.
Kaikki eivät ymmärtäneet sanatonta äänitaidetta, ja osa tuomitsi Leppilammen luopioksi.
– Tällä tiellä tuulee puolelta ja toiselta. Mutta jos olisin kaikkia miellyttävä, olisiko sittenkään evankeliumia muille haavoittuneille?
Eräs uskovan perheen lapsi, nuoreksi aikuiseksi varttunut, kirjoitti kuunneltuaan Minä, ihminen -levyn: ”Ensimmäisen kerran ymmärsin, että armo kuuluu minullekin.”
Taide syntyy vuorovaikutuksessa ennen kaikkea Jumalaan, mutta myös muihin taiteilijoihin, luontoon ja yleisöön.
– ”Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi” (Jes. 61:11). Me yhdessä olemme tämä puutarha, kyse ei ole individualismista. Evankeliumi on ilomme, joka synnyttää elämää, uutta kulttuuria.
Jukan vinkkilista aloittelijalle:
- Suostu yhteisöön. Jos haluat oppia laulamaan, mene kuoroon. Siellä opit virittämään äänesi suhteessa muihin.
- Etsi itsellesi hengellinen yhteisö, jossa voit turvallisesti harjoittaa lahjojasi, myös armolahjojasi.
- Luovuus ja perfektionismi eivät sovi yhteen. Luovuuden tila on epäonnistumisen oikeus.
- Ole uskollinen tänään. Se on osa polkuasi huomiseen.
- Pyri loistavuuteen (excellence), tee työsi hyvin.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/21.
