Kirjoittanut
Joulukuun 10. päivän kokous, joka koronapandemian vuoksi järjestetään etäyhteyksin, on järjestyksessä 15. näiden kirkkojen välinen virallinen teologinen dialogitapaaminen.
Kirkkojen edustajat keskustelevat teemoista ”Apostolinen evankeliumi ja nikealainen usko” sekä ”Yhteinen todistus suomalaisessa yhteiskunnassa”. Teemat liittyvät opillisesti myös kysymykseen kristillisen kasteen yhteisestä tunnustamisesta ja lähentymiseen luterilaisessa ja ortodoksisessa käsityksessä pelastusopista. Käytännöllisenä liittymäkohtana yhteiselle todistukselle on turkulaisen Martinseurakunnan ja Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan ystävyysseurakuntasuhde. Se palkittiin Suomen Ekumeenisen Neuvoston Vuoden ekumeeninen teko -palkinnolla vuonna 2017.
Oppikeskustelut alkoivat Euroopan murroksen vuonna
Oppikeskustelut käynnistyivät vuonna 1989, kun eurooppalainen järjestys oli murroksessa. Ensimmäisessä dialogitapaamisessa arkkipiispa John Vikström totesi avauspuheessaan: ”Vaikka kysymyksessä on kahden kansallisen kirkon kohtaaminen ja keskustelu Suomessa, keskustelussa on mukana kirkkojemme koko traditio. Me emme edusta vain suomalaista kristillisyyttä, vaan samalla omaa opillista perintöämme, idän ja lännen traditiota. Kysymys on idän ja lännen perinteen kohtaamisesta.”
Oppikeskustelujen luterilaisena puheenjohtajana vuodesta 2010 toiminut piispa Seppo Häkkinen on todennut yhteydenpidon merkityksestä: ”Yhteinen keskustelu voi vahvistaa kummankin kansankirkon identiteettiä, mutta se myös auttaa kirkkoja palvelemaan yhdessä suomalaista yhteiskuntaa täällä elävien ihmisten ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaaksi.”
Ekumeeninen kohtaaminen pyrkii aina edistämään yhteistä kristillistä todistusta ja palvelua kirkon elämän eri tasoilla. Ortodoksista delegaatiota johtava metropoliitta Elia onkin esittänyt erityisen toiveen, että keskustelut koituisivat paikallisen seurakuntaelämän hyväksi.
Kirkon viestintä
