Lutherin ajatukset kirkon ja valtiovallan erosta, ja niistä juontuva regimenttioppi, sopivat erinomaisesti maallisille hallitsijoille, sillä ne etäännyttivät yhteiskunnan ja kirkon hallinnon, sekä purkivat taloudelliset velvoitteet Roomaan.
Lutherin ajattelu sopi erinomaisesti esimerkiksi Ruotsin Kustaa Vaasalle. Lutherin ajattelussa valtiovalta hoiti oman tehtävänsä ja yhteiskunnan näkökulmasta kirkko kulki rinnalla tukemassa. Reformaation myötä pohjoismaihin syntyi kyllä valtionkirkko, mutta se ei enää osallistunut poliittiseen päätöksentekoon. Päinvastoin, reformaation myötä uutta oli, että valtionpäämies sai olla myös alueensa kirkon pää.
Paavin vallan lakkaaminen yhteiskunnassa oli lähinnä taloudellisten rasitteiden kaikkoamista.
– Ei paavi ei voinut sanoa Ruotsin kuninkaalle, että mitä sotia hänen piti käydä, mutta paaville maksettiin kyllä vuosittain isoja summia rahaa. Erittäin merkittävää oli kuitenkin se, että reformaation myötä poliittinen valta saatiin pois paikallisilta piispoilta. Keskiaikaisessa Ruotsissa kaikki piispat kuuluivat valtakunnanhallinnon keskeisimpään neuvostoon. Piispoilla sai olla oma sotaväki ja omat linnansa, kuten Kuusiston linna täällä Suomessa. Kun Kustaa Vaasa sai reformaation myötä piispoilta pois linnat ja sotaväet, eivät he olleet enää vakavasti otettavia poliittisia vastapelureita, Turun yliopiston historian apulaisprofessori Kirsi Salonen kertoo.
Kuinka reformaatio muutti ajan yhteiskuntaa ja sen rakenteita? Kuuntele lisää Armoa 2017 –ohjelmassa Radio Deissä torstaina klo 9:05. Uusinta klo 13:05. Ohjelmasarjan menneet osat löydät Radio Dein ohjelma-arkiston Armoa 2017 –osastolta.
