Kristityiksi kääntyneiden maahanmuuttajien kohdalla ripeä yhteydenotto uudella paikkakunnalla on usein paras ratkaisu, asiantuntija opastaa.
Kuuden vuoden takaisen pakolaiskriisin aikana kristityt Suomessakin aloittivat monipuolisen työn turvapaikanhakijoiden parissa. Satoja turvapaikanhakijoita tuli uskoon, ja esimerkiksi monien helluntaiseurakuntien jäsenmäärä nousi merkittävästi.
Oleskelulupien myötä monet maahanmuuttajat ovat hakeutuneet isompiin kaupunkeihin. Sinne vetävät työ, opiskelu tai sukulaiset mutta myös se, että tulijat ovat tottuneet elämään ihmisten ympäröimänä.
– Seurakuntaamme on saapunut maahanmuuttajia Pohjois-Suomesta saakka, kertoo itähelsinkiläisen Malmin Saalemin farsityön vastuuhenkilö Abbas Heidari.
– Seurakuntamme iranilaista puolet on aktiivisesti mukana. Yritämme ottaa yhteyttä kaikkiin, mutta osa vain häviää jonnekin.
Siirtymien yhteydessä seurakuntayhteys joutuukin vaakalaudalle. Siksi Tampereen helluntaiseurakunnassa on aloitettu organisoitunut diakoniatyö ja kokonaisvaltainen huolenpito maahanmuuttajista.
– Tuemme asumisen alussa ja kannamme huolia yhdessä. Se on auttanut. Monet jäävät alueelle, sanoo seurakunnan kansainvälisestä työstä vastaava Lea Raittila.
Sittemmin muuttoa kaupungista ovat hillinneet pidentyneet turvapaikkaprosessit ja parantuneet koulutusmahdollisuudet.
– Vastaanottoaikana on mahdollista opiskella ammattikoulussa. Opiskelu jatkuu katkeamattomana oleskeluluvan saamisen jälkeen. Kielitaito ehtii kehittyä pidemmälle. Iso haaste on se, että kaikki eivät tutustu suomalaisiin ikäisiinsä eivätkä saa kavereita seurakunnasta.
Tampereelta lähteneitä on ohjailtu uuteen seurakuntaan vaihtelevalla menestyksellä.
– Aina se ei ole onnistunut hyvin, Raittila myöntää.
– Pahin vaihe muuttaa on heti oleskeluluvan saamisen jälkeen. Siinä vaiheessa pelkkä asioiden järjestäminen uuvuttaa monet, ja hetken päästä elämä on täynnä jotain muuta.
– Pääkaupunkiseudulla koulussa olevan aika menee jossakin liikennevälineessä aamuin illoin. Myös Itä-Helsingin eri kansallisuuksien yhteisöt alkavat olla kaiken kattavia: ravintolat, kaupat, parturit, sisustusliikkeet, palvelut… Tämä imaisee sisäänsä, Raittila kuvailee.
– Koronarajoitusten aika oli myös todella huono ajankohta siirtyä minnekään. Jos kuulemme Tampereelle muuttaneesta vasta pitkän ajan päästä, on yleensä melko mahdotonta saada enää mitään yhteyttä.
Seurakunnan saama etukäteistieto muutosta helpottaa hengellisen kodin vaihtoa, kun vastaanottavaan yhteisöön voi kertoa asiasta ennakkoon. Mutta vaikka tieto kulkisi, uuteen seurakuntaan siirtyminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi.
– Kun luottamus ja huolenpito on jostain totuttu saamaan, riiputaan siinä edelleen etänäkin, vaikka nimellisesti kuuluttaisiin jo uuteen seurakuntaan. Usein henkilö on käytännössä kahden seurakunnan jäsen, Raittila toteaa.
Suotuisassa elämäntilanteessa seurakuntavaihdos sujuu Raittilan mukaan helpommin.
– Myös ripeä kontaktinotto uudesta seurakunnasta ja huolenpito auttavat.
Yleensä Raittilan viestit muuttajista on otettu toisessa seurakunnassa vastaan erittäin hyvin. Näin muuttajat ovat voineet päästä uuden seurakunnan yhteyteen ja saada sieltä apua ja tukea.
Sujuvanpersian kielen opiskellut Viveka Erlund on tehnyt Turussa yli viisi vuotta vapaaehtoistyötä lähinnä Iranista tulleiden turvapaikanhakijoiden parissa. Maahanmuuttajat eivät hänen mukaansa juuri muuta kaupungista pois.
– Lähes kaikki turvapaikanhakijat ovat jääneet Turkuun. Yhteydenpito heihin on välttämätöntä. Perheenäideillä on vuoden kielikoulu, lasten hoitaminen ja kodista huolehtiminen ja paljon omaa ohjelmaa, Erlund kuvailee.
– Hiljalleen he hivuttautuvat omiensa pariin. Kontaktit suomalaisiin supistuvat. He löytävät omat ryhmät ja ystävät. WhatsAppilla kutsun heitä seurakunnan tilaisuuksiin.
Sivuun jääneisiin on pyritty pitämään yhteyttä viesteillä.
Välillä maahanmuuttajia vain ”katoaa” muuttoprosesseissa.
– Puhelinnumero on vaihtunut meiltä siirtymisen jälkeen, eikä ole enää mitään keinoa saada yhteyttä, Lea Raittila sanoo.
– Nämä ovat useimmiten sellaisia, jotka tulivat muualta ja olivat seurakunnassa vain lyhyen aikaa – pääosin naisia.
Isossa kuvassa yhteydet kuitenkin pelaavat ja seurakunnan vaihtoa pyritään varmistamaan sikäli kuin siihen voi vaikuttaa.
– Useimpiin meiltä muualle siirtyneisiin on edelleen pidetty yhteyttä. Heidät on ohjattu paikalliseen seurakuntaan, jos se on ollut mahdollista.
”Muuttaminen on eteenpäinmenoa”
Salon helluntaiseurakunnassa oli enimmillään lähes sata turvapaikanhakijaa Lähi-idästä. Nyt heitä on alle kymmenen.
Salolainen Nea Laaksonen eli lähellä turvapaikanhakijoita. Hän jopa jakoi kotinsa juuri vauvan saaneen maahanmuuttajaperheen kanssa.
– Kymmenet ystäväni ovat muuttaneet pois Salosta. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että maahanmuuttajat saavat muuttaa mieluiseensa kaupunkiin. Se on eteenpäinmenoa, Laaksonen toteaa.
– Rukoukseni on, että jokainen löytäisi oman paikkansa yhteiskunnassa ja seurakunnan yhteydessä ja että jokainen uskoon tullut turvapaikanhakija saisi oleskeluluvan, Laaksonen sanoo ja viittaa ystäväänsä, joka on odottanut lupaa jo kuusi vuotta.
– Kotimaihinsa palautettuihin en ole saanut yhteyttä. Eivät edes heidän tänne jääneet ystävänsä ole onnistuneet tavoittamaan heitä. (EK)
