Kansanlähetyksen aluekoordinaattori Juhani Koivisto on pitkän linjan lähetysmies. Lähetysteologisista kysymyksistä kiinnostuneen pastorin mukaan Suomessa on eletty viimeiset kolmekymmentä vuotta lähetystyön huippuaikaa. On ollut lähtijöitä ja työ on mennyt eteenpäin voimakkaasti. Koivisto näkee maailman mullistuksissa lähetystyön mahdollisuuden.
– Esimerkiksi raamatunkäännöksiä tehdään nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Tätä kokonaisuutta on tukenut Neuvostoliiton hajoaminen. Mitä tapahtuu Kiinassa seuraavaksi, mitä seuraa Hongkongin mellakoista? Kiina on raottanut ovia mieluummin kuin pannut niitä kiinni, Juhani Koivisto pohtii.
Koivistolle on ominaista pohtia asioita laaja-alaisesti. Viimeksi hän on perehtynyt Kirkkojen maailmanneuvoston vuonna 2012 julkaisemaan lähetysasiakirjaan Yhdessä kohti elämää. Se korostaa kolminaisuutta ja Pyhän Hengen työtä.
– Asiakirjassa Kristuksen sovitustyö jäi käsittämättömän vähälle. Lähetystyössä vaikuttaa nyt vahva humanismin paine eli ajatellaan tämänpuoleisesti. Ei painoteta syntiä sellaisena kuin Raamattu sen sanoo kristillisen teologian ja Raamatun ilmoituksen näkökulmasta. Kun tämä näkökulma on ohut, niin vastaavasti näkökulma sovituksen tarpeesta on hämärtynyt, Koivisto sanoo.
Ekumeenisen liikkeen piirissä on jatkuvasti käyty keskustelua lähetystyön olemuksesta. Koivisto näkee, että evankeliumin julistaminen on jäänyt vallitsevien aatteiden varjoon.
1960-luvulla puhuttiin vallankumouksesta uusmarxilaisin termein ja Jumalan suorasta toiminnasta maailmassa jopa ohi kirkon. Perinteistä lähetystyötä kannattavat kokivat, että koko lähetystyön olemus on uhattuna.
Kaikki lähetystyötä tekevät tahot eivät menneet mukaan tähän virtaukseen. Sen seurauksena syntyi Lausanne-liike, joka halusi painottaa evankeliumin julistusta niille, jotka eivät ole sitä kuulleet.
– Se muistutti ekumeenista liikettä evankeliumin julistamisesta, ekumeeninen liike taas Lausannea maailman hädän ja sosiaalisen työn tarpeesta, Koivisto sanoo.
”Emme saa sulkea historiaa”
Juhani Koivisto harmittelee sitä, että kirkon virkaa koskevassa kysymyksessä perinteisellä kannalla olevien elintila on kirkossa kaventunut. Hän toivoo kirkon palaavan vielä asiaan ja pyrkivän ratkaisuun, joka olisi kristillisen kirkon perusteiden mukainen.
Koivisto haluaa olla avoin uusille käänteille, vaikka siihen kuluisikin aikaa.
– Emme saa sulkea historiaa koskaan. Jokainen ideologia ajattelee olevansa viimeinen ja lopullinen. Meidän aikanamme on ollut suuria käänteitä, jotka ovat olleet todella mullistavia. Esimerkkinä Neuvostoliiton hajoaminen. Jos ajattelemme demokratiaa, se korjaa itse itseään. Nämä tilanteet kirkossa ovat syntyneet äänestämällä, enemmistön äänestystuloksena, hän huomauttaa.
