Kirjoittanut
Lasten kasvatus on aina haastavaa. Millaista onkaan kasvattaa lapsi kristityksi sodan ja levottomuuksien repimissä Lähi-idän maissa, pakolaisena ja muslimienemmistön keskellä?
Syyrian sisällissota on jatkunut lähes 9 vuotta. Pommi-iskuja, tarkka-ampujia ja ulkonaliikkumiskieltoja esiintyy kaikissa kaupungeissa. Etenkin Raqqa on kärsinyt. Jatkuva uhka ja hengenvaara on ajanut ihmisiä pakolaisiksi.
Myös Samaanin perhe joutui jättämään kotinsa. He asuivat aiemmin hiljaisessa Al Thawrahin pikkukaupungissa, noin 50 kilometrin päässä Raqqasta. Isä Essa ja äiti Dyala työskentelivät paikallisessa väestörekisterikeskuksessa. He kävivät säännöllisesti kaupungin ainoassa kirkossa ja pyrkivät antamaan kolmelle pienelle pojalleen kristillisen kasvatuksen.
Sitten maan armeijasta irronnut ns. ”Vapaa armeija” hyökkäsi kaupunkiin ja otti sen haltuunsa. Ruoan, veden ja kaasun puute piinasi asukkaita. Lopulta armeija valtasi koko kaupungin ja alkoi tappaa ihmisiä sattumanvaraisesti.
Mukana oli vain kaksi säikähtynyttä poikaa ja vauva
Äkkilähtö kohti tuntematonta
Perhe sai tietää, että isää syytettiin yhteistyöstä armeijan kanssa. Hänet surmattaisiin. Oli lähdettävä heti. Peloissaan Essa ja Dyala pakenivat yöllä, mukanaan vain kaksi säikähtänyttä poikaa ja vastasyntynyt vauva. He päätyivät noin 350 kilometrin päähän Latakiaan, Välimeren rannalle.
Dyala pyyhkii kyyneleitä kertoessaan tapahtumista: ”Meillä on edelleen talo Al Thawrahissa, mutta en usko, että palaamme. Pojat käyvät koulua täällä ja meillä on uudet työpaikat. Sitä paitsi, terroristit ovat edelleen kaupungissa.”
”Tulimme Latakiaan 6 vuotta sitten ja asumme vuokralla”, Dyala jatkaa. ”Valtion työntekijöinä saimme molemmat siirron tänne. Aamupäivisin teemme työtä väestörekisterikeskuksessa. Vuokramme on niin korkea, että mieheni on mentävä vielä iltapäiviksi ja illoiksi töihin tehtaaseen. Kuulin, että evankelinen kirkko jakaa ruoka-apua, joten rekisteröidyin sen jäseneksi.”
Samaanit olivat ortodokseja mutta käyvät nyt Latakian kahdessa evankelisessa kirkossa, joita OD tukee paikallisorganisaationsa kautta.
Pyhäkoulu antaa kristillisiä roolimalleja
Uuden arjen haasteita
Tapahtumat ovat jättäneet syvät jäljet perheen vanhimpaan poikaan. Reemon, joka on nyt 14-vuotias, ei uskaltanut aluksi nukkua öisin. Hän pelkäsi myös moskeijoiden rukouskutsuja. Sanat ”Allahu Akbar” (Allah on suurempi – islamilaisten rukousten alkusanat) muistuttivat häntä terroristien taisteluhuudoista ennen tappamista. Dyala on käynyt pojan kanssa seurakunnan pastorien luona ja pyytänyt rukousta tämän puolesta.
Elämä Latakiassa on hyvin erilaista kuin Raqqan alueella. Latakian koululaiset tulevat varsin moninaisista taustoista. Tupakointi, huumeet ja porno leviävät pelottavasti. Perheen pojat kyselevät niistä. ”Yhteiskunnan moninaisuus ja vapaamielisyys hämmentää, enkä aina osaa vastata”, sanoo Dyala. ”Kotimme lähellä on kahviloita ja ravintoloita, joiden asiakkaiden käytös ei ole hyväksyttävää. Pojat joskus pojat jäljittelevät sitä. Kieltäessämme he kertovat ystäviensä tekevän samalla tavoin.”
Roolimalleja pyhäkoulusta
Dyala kuuli kirkon pyhäkoulusta ja ajatteli, että juuri tätä pojat tarvitsivat; kristillistä yhteisöä, joka osaa vastata heidän kysymyksiinsä ja vetää heidät lähemmäksi Jumalaa. Siellä he saisivat myös kristittyjä ystäviä.
Pyhäkoulusta onkin ollut apua. ”Kun pojat nyt käyttäytyvät huonosti, kysyn, näinkö kirkon pyhäkoulussa opetetaan! Se auttaa. Myös koulumenestys on parantunut”, Dyala kertoo hymyillen.
Kun pitkää päivää tekevä isä on paljon poissa kotoa, Reemonin on pitänyt ottaa ”isännän” paikka. Dyala rukoilee Jumalaa varjelemaan poikaa vääriltä ihmisiltä ja ajatuksilta. Reemon on veljilleen roolimalli ja kun hän kulkee oikeaa tietä, muut seuraavat.
Reemonilla on joitakin muslimiystäviä. ”Kutsuin heitä pyhäkouluun, mutta kun he sanoivat, etteivät heidän vanhempansa ikinä päästäisi heitä kirkkoon, lakkasin kutsumasta,” Reemon kertoo.
”Vihaan sitä, että he sanovat meitä epäuskoisiksi (kafir)”, Reemon jatkaa. ”Heidän mielestään kaikki ei-muslimit ansaitsevat kuoleman, ja se on väärin. En voi luottaa kehenkään, joka pitää minua epäuskoisena.”
Syyriassa on yhä vähemmän kristittyjä perheitä. Heitä syrjitään kaikin tavoin ja etenkin nuoret katsovat paremmaksi muuttaa muualle. Kirkko yrittää suojella ja opettaa lapsia ja nuoria ja vahvistaa heidän sidettään seurakuntaan. Kirkko tarvitsee palvelijoita, jotka astuvat kerran vastuuseen sen tulevaisuudesta.
Nuoret jättävät Syyrian
Tutustu lisää Syyrian tilanteeseen.
