Kirjoittanut
Ko Aung* joutui pakenemaan kotimaastaan, koska hän palveli kristittyjä heimojen parissa. Kun vallankaappaus käynnistyi, hänen ei ollut turvallista jäädä maahan. Kolme vuotta on kulunut, ja sotilashallitus on edelleen vallassa Myanmarissa.
Ko Aung on kaukana Myanmarin sota-alueelta, mutta hän kaipaa perhettään, ystäviään ja myanmarilaisia.
”Odotan mahdollisuutta palata kotikylääni ja oman perheeni luo. Olen seurannut uutisia ja pysynyt ajan tasalla kotimaani tapahtumista”, Ko Aung kertoo.
Sotilashallitus ja tiedustelupalvelu seuraavat ja rajoittavat tiedonvälitystä ja kommunikointia. Maan armeijan perheenjäsenet tai kumppanit omistavat tiedonvälitysyritykset joko kokonaan tai osittain. On erittäin todennäköistä, että hallitus kykenee seuraamaan tiedonvälitystä.
”Pidän yhteyttä perheeseeni kännykän avulla. Neuvon heitä tyhjentämään puhelimensa muistin jokaisen puhelun ja viestin jälkeen”, Ko Aung kertoo. Hän on huolissaan perheensä turvallisuudesta ja haluaa suojella sitä sotilaiden häirinnältä.
Armeija ja hallitus seuraavat seurakuntia ja uskovia Kachinin, Kayahin, Chinin ja Karenin maakunnissa. He kuuluvat etnisiin ryhmiin, joiden parissa on paljon sotilashallituksen vastustajia.
Laajentaako sotilashallitus valtaansa?
Sotilashallitus on yrittänyt järjestää vaaleja. Se jatkoi ensin maan hätätilaa ja viivytti vaalien toteuttamista vastoin lupauksiaan. Äskettäin se kuitenkin ilmoitti, että vaalit pidetään kansallisen väestölaskennan jälkeen todennäköisesti vuonna 2025. Jos sotilashallitus onnistuu voittamaan vaalit, se laillistaa näin valtansa, arvioivat paikalliset tarkkailijat.
Heidän mukaansa armeija on häviämässä taisteluja monilla alueilla. Viime vuosina tuhansien sotilaiden arvellaan paenneen armeijasta tai antautuneen opposition (People Defence Forces, PDF) käsiin. Syynä loikkauksiin ovat moraalinen vastustus tai poliittiset syyt.
Armeijasta on tullut heikko. Ko Aungin mukaan armeijan heikentyminen ja useat tappiot ovat johtaneet pakollisen asepalveluksen toimeenpanemiseen.
”Helmikuussa sotilashallitus ilmoitti pakollisesta miesten ja naisten asepalveluksesta. Se vähentää minun mahdollisuuksiani palata perheeni luo.”
Laki pakollisesta asepalveluksesta hyväksyttiin Myanmarissa jo vuonna 2010, mutta sitä ei ole toimeenpantu. Nykyinen sotilashallitus on kuitenkin aktivoitunut. Laki vaatii kaikkia 18–35-vuotiaita miehiä ja 18–27-vuotiaita naisia palvelemaan maan armeijassa ainakin kaksi vuotta.
”Vähemmistökansojen kristittyjä nuoria sekä muslimi- ja hinduyhteisöjä viedään suurimmalla todennäköisyydellä väkisin asepalvelukseen.”
Ko Aung
”Ennen pakollista asepalvelusta miehet ja nuoret eri puolilta Myanmaria haettiin kotoaan työskentelemään armeijassa aseiden ja muiden tavaroiden kantajina. Nyt miehet, naiset ja nuoret pakotetaan asepalvelukseen. Minun sydäntäni särkee heidän puolestaan”, Ko Aung toteaa.
Sotilasvallankumouksen alun jälkeen paikallisviranomaiset ovat keränneet ja tarkistaneet perheiden väestöluetteloita, kirjanneet sormenjälkiä ja luoneet silmän iiriksen tunnistusjärjestelmän. Sotilashallitus käyttää tätä dataa jäljittääkseen kansalaisten olinpaikkoja.
Ko Aung on huolissaan erityisesti nuorista. ”Vähemmistökansojen kristittyjä nuoria sekä muslimi- ja hinduyhteisöjä viedään suurimmalla todennäköisyydellä väkisin asepalvelukseen. Krisitityt nuoret tarvitsevat paljon rukousta, sillä he ovat suurin kohderyhmä.”
Ko Aung kertoo, ettei nuorten ole turvallista matkustaa. Heitä epäillään aina vastarintaliikkeen kannattajiksi. Tarkastuspisteillä heidän henkilökorttinsa tarkistetaan ja vastarintaliikkeen kannattajiksi epäillyt pidätetään.
”Joskus armeijan sotilaat tarkistavat koteja ja etsivät vierailijoita. Jokaisen matkustajan pitää määränpäästään riippumatta ilmoittautua kaupungin toimistoihin.”
Jumala myrskyn keskellä
Ko Aung kertoo odottaneensa paluuta kotiin. Hän käytti niin paljon aikaa uutisten lukemiseen ja tilanteen arviointiin, että alkoi jo etääntyä Jumalasta.
”Yksi läheisistä kristityistä neuvonantajistani kysyi minulta: ’Mitä suunnitelmia Jumalalla on sinulle tulevaisuudessa?’ En tiennyt, mitä vastata. Niinpä aloin jälleen viettää enemmän aikaa Herran edessä.”
Asuinpaikassaan Ko Aung voi käydä kirkossa ja kuulua opetuslasten ryhmään. Hän toimii myös vapaaehtoisena säätiössä, minkä avulla hänen on mahdollista saada työviisumi ja asua vieraassa maassa.
”Ymmärrän sen olevan Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. Hän on valmistanut minulle paikan asua laillisesti tässä maassa.”
Ko Aung on huolissaan muiden Myanmarista paenneiden nuorten hyvinvoinnista, heidän turvallisuudestaan ja työskentelymahdollisuuksistaan. Monien on vaikea löytää töitä ja tulla toimeen.
”Kirkko edustaa nuorille toivoa ja turvapaikkaa, kun he yrittävät tulla toimeen vieraassa maassa.”
Ko Aung
”Mutta silti nuoret tulevat kirkkoon. Se edustaa heille toivoa ja turvapaikkaa, kun he yrittävät tulla toimeen vieraassa maassa.”
Myrskyjen keskellä Jumala näyttää kuitenkin uskollisuutensa Ko Aungille, kun hän jatkaa matkaansa kristittynä. Myanmarin tilanne särkee hänen sydäntään, mutta Jumala lohduttaa ja vahvistaa sitä.
Tuen ansiosta Ko Aung on voinut asettua turvalliseen paikkaan. Hän on kiitollinen rohkaisusta ja rukouksista.
”Pyydän, että rukoilette perheeni puolesta, että he saisivat olla turvassa ja terveenä, erityisesti isäni. Rukoilkaa myös, että viisumiani jatketaan ja että voin pysyä turvassa ja jonain päivänä pääsen takaisin kotiin.”
Lisäksi Ko Aung pyytää rukoilemaan, että Jumala auttaa häntä elämään rukouksessa ja kuuntelemaan Häntä aiempaa enemmän hiljaisissa hetkissä.
”Rukoilkaa, että ymmärrän, mitä Jumala haluaa minun tekevän elämälläni.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
