Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Maarit Eronen: ”Halusin panna kaikki peliin”

 

Maarit Eronen kirjoitti yhdessä Jane Jonesin kanssa eteläafrikkalaisen ”Kukan” tarinan kirjaksi, joka valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2019. Eronen oli häkeltynyt kirjan saamasta menestyksestä, sillä hän oli suunnitellut kirjaa lähinnä työkaluksi ihmiskaupan uhrien tavoittamiseen. Kuva: Pia Korhonen

Kun Jumala pysäytti parikymppisen Maarit Erosen saksalaisella kadulla, hänen elämänsä muuttui pysyvästi. Nyt Eronen välittää sanomaa median kautta eteenpäin, jotta mahdollisimman moni muukin kohtaisi Jeesuksen.

You’re gonna have to serve somebody. Maarit Eronen käveli Darmstadtissa Saksassa. Selässä hiersi rinkka, mielessä Bob Dylanin kappale, jossa lauluntekijä muistuttaa, että jokainen palvelee jotakuta: Herraa tai Paholaista.

Matkalla hostellista raitiovaunupysäkille Eronen pysähtyi ja istahti jalkakäytävän reunalle.

Karas-Sana neliöb. 18.-24.11.

Oli heinäkuun seitsemästoista päivä 1987, Erosen syntymäpäivä. Matkustelua rakastava nainen oli jälleen tien päällä, tällä kertaa Interrail-matkalla Euroopan halki. Nyt hänellä kuitenkin oli ollut rauhaton olo reissusta jo etukäteen. Jokin painoi hänen omaatuntoaan, ja se jokin saattoi olla Jumala.

 

”Mitä ne jauhaa Jeesuksesta?”

Maarit Eronen piti kyllä itseään kristittynä. Hän oli rukoillut kolme vuotta aiemmin Seattlessa ”syntisen rukouksen” ja ollut sittemmin aktiivinen seurakuntanuori kotikaupungissaan Joensuussa. Seurakuntaelämä ei silti tuntunut omalta.

– Se oli jotenkin tylsää: ”Mitä ne jauhaa tuosta Jeesuksesta ja armosta?” Eronen kuvailee silloisia ajatuksiaan.

Hän oli myös alkanut tehdä myönnytyksiä kristillisestä moraalista, erityisesti miessuhteissaan.

Kun hän suunnitteli levottomana tulevaa kesäreissuaan, samassa raamattupiirissä oleva ystävä antoi hänelle kirjan luettavaksi. Se kertoi evankelisista Maria-sisarista ja heidän elämässään tapahtuneista taloudellisista ihmeistä.

Maarit Eronen luki kirjan, ja vaikka sisarten tarina epäilytti, hän päätti käydä Saksassa tutustumassa keskukseen. Olihan se kätevästi Unkariin ja Turkkiin suuntautuvan reitin varrella.

– Ajattelin, että siinähän olisi uskonnollinen kohde heti alussa, Jumalakin olisi tyytyväinen, Eronen naurahtaa.

– Ajattelin myös paljastavani, että se, mitä siinä kirjassa sanotaan, ei ole totta.

 

Sanoma kolahti Kaanaassa

Toisin kävi. Kun Eronen saapui Kaanaaksi kutsuttuun keskukseen, beigeihin asuihin ja valkoisiin nunnapäähineisiin sonnustautuneiden sisarten keskelle, hän tiesi olevansa syntinen. Vaikka kukaan ei puhunut hänelle evankeliumista, sanoma rististä kolahti kunnolla ensimmäisen kerran.

– Näin itseni sieluni silmillä oikeudessa odottamassa kuolemantuomiota, jonka olin rikoksestani ansainnut, Eronen kuvailee.

– Sivusta tuli joku kuiskuttamaan jotakin tuomarin korvaan. Hämmästynyt tuomari kertoi, että tapaukseeni oli tullut uusia asianhaaroja: kuolemanrangaistus kuului minulle yhä, mutta oli ilmaantunut henkilö, joka oli valmis ottamaan sen vastaan puolestani.

Niinpä seuraavana päivänä Bob Dylanin saattelemana Eronen pysähtyi jalkakäytävän reunalle ja antoi elämänsä Jeesukselle. Raitiovaunussa hänestä tuntui samalta kuin keväällä ikkunanpesun jälkeen: aivan kuin maisema olisi kirkastunut ja saanut uusia värejä.

 

Luopuminen tuntui vankilatuomiolta

Välikohtaus darmstadtilaisella kadulla muutti Erosen elämää, ja yksi suurimmista muutoksista oli luopuminen matkustelusta. Se oli ollut hänelle tärkein intohimon kohde ja rahareikä. Hän oli myös pönkittänyt itsetuntoaan ja puolihuolimattomasti ylpeillyt matkakokemuksillaan. Nyt hän koki, että Jumala pyysi häntä päästämään siitä irti.

– Kun vihdoin olin tavannut Jeesuksen, halusin panna kaikki peliin. Jos kerran täytyisi luopua matkustelusta, niin luopuisin. Luulin, että olen loppuelämäni Suomessa, mikä tuntui vankilatuomiolta.

Taas kävi toisin. Vaikka luopuminen karsi Erosen itsekkäitä motiiveja, sittemmin työ viestintäalalla on vienyt häntä niin Yhdysvaltoihin kuin Etelä-Afrikkaankin.

Vuonna 2014 Eronen muutti Kapkaupunkiin kristilliseen mediatyöhön. Alku oli vaikea, koska silloisessa työpaikassa leimahti johtajuuskriisi ja Erosen asunnosta löytyi hometta. Se myös koetteli uskoa: oliko Jumala johdattanut hänet maapallon toiselle puolelle tätä varten?

Lopulta Eroselle järjestyi toinen asunto ja työpaikka Worcesterissa. Nykyään hän työskentelee intohimonsa eli videokuvan kanssa ja käynnistää televisiokanavaa Youth With A Mission -lähetysjärjestölle osana kansainvälistä tiimiä.

– Kuinka moni lähetystyöntekijä tai pastori saa kertoa viikossa Jumalasta tuhansille ihmisille, niin kuin minä saan median välityksellä? Videon mahdollisuudet ovat rajattomat, hän perustelee.

 

Rikollisuus on käärme paratiisissa

Aivan vastoinkäymisittä Maarit Eronen ei vieläkään ole selvinnyt. Viime vuoden tammikuussa hän oli ystävänsä kanssa Kapkaupungin Muizenbergissä patikoimassa. Kun naiset iltapäivällä rukoilivat pensaikon varjossa, kaksi miestä hyökkäsi heidän kimppuunsa.

Eronen vetosi tiukasti Jeesukseen, mutta vastauksena toinen miehistä iski häntä veitsellä vasempaan pohkeeseen. Eronen jäi sokissa pitelemään jalkaansa ja katselemaan, kun miehet pakenivat paikalta mukanaan hänen lompakkonsa, avaimensa, puhelimensa ja muu repun sisältö. He olivat repineet Erosen jalasta jopa hänen upouudet lenkkarinsa.

Vaikka aiemmin koettelemukset olivat nakertaneet Erosen uskoa, nyt hän koki Jumalan varjelleen häntä vakavammalta loukkaantumiselta ja pitäneen hänestä erityistä huolta ryöstön jälkeen. Myöhemmin vakuutus korvasikin suurimman osan tavaroista, ja jalka on toipunut lähes ennalleen. Ryöstäjien kohtalo sen sijaan jäi arvoitukseksi.

Rikollisuus on yleistä Etelä-Afrikassa, ja sitä ruokkivat rakenteellinen köyhyys ja päihteet. Usein kohteena ovat valkoiset, joilla on tyypillisesti enemmän varastettavaa. Myös jengiväkivallan seurauksena kuolee ihmisiä, sivullisiakin.

– Etelä-Afrikka on todella kaunis maa. Tämä turvallisuustilanne on kuin käärme paratiisissa, Eronen kertoo.

– Toisaalta sen kanssa tottuu elämään: tottuu olemaan varovainen ja ottamaan asioita huomioon. Aluksi esimerkiksi kalterit ikkunoissa häiritsivät minua, sillä tuntui kuin olisi ollut vankilassa. Nyt niitä ei edes huomaa.

 

Kukan tarina kirjaksi

Myös ihmiskauppa on tullut Maarit Eroselle valitettavan tutuksi. Muutettuaan Etelä-Afrikkaan hän alkoi käydä perjantai-iltaisin ystäväpariskunnan kanssa Kapkaupungin kaduilla ”etsimässä aarteita” eli juttelemassa seksiä myyvien naisten kanssa ja rukoilemassa heidän puolestaan.

Eräästä naisesta, ”Kukasta”, tuli läheinen ystävä Eroselle, joka päätyi saattamaan hänen tarinansa kirjaksi asti (Kadun kukka, Päivä 2019). Kukan elämä alkoi päihteiden ja hylkäämisen sävyttämästä lapsuudesta ja päätyi kadulle huumeiden ja seksikaupan noidankehään.

Siellä sanoma Jeesuksesta tavoitti Kukan. Monien kamppailujen jälkeen hän pystyi päästämään irti vanhasta, tutusta elämäntavasta ja pyrkii nyt itse tavoittamaan ihmiskaupan uhreja.

Muutaman vuoden Kukan rinnalla kulkenut Maarit Eronen häkeltyi itsekin huomatessaan, miten uskoontulo muutti naisen elämän.

– Näytti siltä kuin hänen silmistään olisi katsonut eri ihminen.

 

 

Kadun kukka valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2019, ja se voitti myös yleisöäänestyksen.

 
Päivä artikkelibanneri 13.11.- 2024