Kirjoittanut
Mitä jos laulussa lauletaan Jumalasta, tai peräti Jeesuksesta? Kymmenennen levynsä julkaisseen Egotripin biisinikkari Knipi ja bändin tuottaja Lasse Kurki pohtivat levyjä arvioidessaan sanomaa sanojen sisällä sekä onnea tähteyden takana.
Nykylauluissa vilahtelevat melko usein kristilliset teemat. Henkisen ja hengellisen tematiikan rajakin on joskus hämmentävän huomaamaton. Tarkoituksellista tai ei, lauluissa on usein arvolatausta.
Mutta miten ujuttaa lauluun Jumala, tai vaikkapa Jeesus, niin ettei se pudota tottumatonta kuuntelijaa kyydistä heti. Hengellinen laulu saattaa saada helposti ruodon kurkkuun.
Miten siis viestiä Jumalasta sellaiselle, joka ei ole asioista perillä?
– Suorat viittaukset on minulle vähän ”nounou”. Pidän sellaisista biiseistä, jotka saan itse pureskella, saan itse oivaltaa, kiteytti Egotripin lauluntekijä solisti Knipi alias Zachris Stierncreutz vieraillessaan Radio Dein Raatihuone-ohjelmassa.
– Minulle on hirveän tärkeää, että minusta tuntuu että ihminen laulaa minulle, Knipi vaatii.
– Muutamasta kappaleesta tuli sellainen olo, että tämä lauletaan jollekin piirille jossain, eikä ne yritäkään tavoittaa minua. En muista, mainittiinko kummassakaan Jeesusta tai Jumalaa, ehkä taidettiin, mutta raja menee jossain Jeesuksen kohdalla. Luoja vielä menee, koska tarkoittaa monenlaista, tai on moniselitteisempi, sanoi Knipi ja potkaisi heti perään, että en minä tiedä, tehkää niinkuin hyvälle tuntuu.
Warner Music Finlandin tuotantopäällikkö, Egotripin tuottajana toiminut, Lasse Kurki puolestaan korosti, että pitää tehdä niinkuin itse kokee asian tai viestin.
– Teette sen niinkuin itse koette. Jos haluatte, että mukaan tulee muitakin kuin jo uskovaiset, tai se teidän piiri, pitää miettiä juuri tuota Knipin näkökulmaa. Kuinka siitä tehdä sellainen tarina, että se on Knipille laulettu. Lähtökohtaisesti mikään asia ei menesty, jos artisti ei koe sitä maailman itselleen parhaaksi ja ole siitä innoissaan. Eikä tee vain ja ainoastaan omista tarpeista. Sitä voi sitten yhdessä eri ihmisen muiden kanssa katsoa, voisiko sitä jalostaa. Tai voiko joku auttaa sinua olemaan vielä parempi tarinan kerronnassasi. Mutta enempää sitä ei kannata miettiä.
Alituinen tarve tehdä musiikkia
Lauluntekijän biisikammari on usein yksinäinen paikka, mutta ilman sitä ei helmiä synny.
– Laulun tekeminen on aika yksinäistä puuhaa. Olet omassa huoneessasi, ovi on kiinni. Päivät saattavat mennä, ettet näe ketään. Sitten treenaat bändin kanssa, saat bändin innostumaan. Saat levy-yhtiönkin innostumaan ja lopuksi vielä jos saat yleisönkin innostumaan, jotenkin se on hieno tunne. Kaikki lähtee siitä, että pitää olla itse innoissaan omassa huoneessa siitä asiasta. Parhaat hetket ovat ne, kun levy on valmis, olet fiiliksissä ja kukaan ei ole vielä kuullut sitä. Eikä kukaan urpo ei ole vielä päässyt ampumaan sitä alas.
Lähtökohtaisesti mikään asia ei menesty, jos artisti ei koe sitä maailman parhaaksi ja ole siitä innoissaan. Eikä tee vain ja ainoastaan omista tarpeista.
Mutta mihin se kaikki tähtää? Knipi ja Kurki tietävät molemmat, että tähteys on sattumanvaraista, eikä se tuo onnea. Toisaalta tämän hetken menestys ei takaa menestystä jatkossakaan. Tämä sama tosiasia koskee sekä Egotripin tapaista kestomenestyjää kuin jonkun suositun laulukilpailun voittajaa.
– En usko, että kenellekään menestys tuo onnea. Todella suosittuna artistina kohtaan julkisuuden tuomat ikävät asiat. Yhdessä vaiheessa kaikki skidit halusivat julkkikseksi. Kauhea uutinen, Kurki tuskaili.
Julkisuus on luopumista.
– Luovut jostain, joka on sinulle superarvokas, oma yksityisyys. Heität itsesi riistaksi.
Toisaalta Kurki sanoo, että jos tavoitteena on olla vain julkkis, puuttuu kaikki se, mikä tekee artistista mielenkiintoisen. Aitoa artistia vaivaa alituiseen pakottava tarve tehdä sitä musiikkia.
– Tuottajana yritän aina katsoa, että onko tuo sellainen ihminen, että se kuolee, jos ei pysty laulamaan ja tekemään musiikkia
Muutamasta kappaleesta tuli sellainen olo, että tää lauletaan jollekin piirille jossain, eikä ne yritäkään tavoittaa minua.
Kurki määrittelee menestyksen jotenkin niin, että se on seurausta pakosta ilmaista itseään.
– Uskon, että Knipi tekisi lauluja yhtälailla, oli bändi suosittu tai ei.
Kuljettu matka on kuitenkin parasta
Mikä on sitten se muusikon onni ja autuus?
– Onnellisuus tulee siitä, että osaat nauttia siitä matkasta! Musa-alaa jos ajattelen, epämiellyttävin asia on epävarmuus ja tuulisuus. Asiat menevät enemmän ja enemmän niin, että artistit ovat yhtähyviä kuin heidän viimeisin biisinsä. On hurjaa katsoa, miten tuulista siellä on.
Ja kaikkihan sitä menestystä itselleen toivovat. Kurjen mielestä siinä on palanen narsismia, mutta fiiliksen takia sitä tehdään.
– Jokainen meistä on nähnyt joskus alkuaikoina itsensä stadionin lavalla. Terveen narsismin piirre. Mutta kyllä se matka on se, mistä ollaan tykätty. Musan tekijänä saat luoda, tehdä biisejä, yhdessä tekemistä, nändijätkät ja -mimmit, ihan mieletöntä. Muistan miten ihanaa oli kun oli Lemonattori. Se kun menet tauon jälkeen lavalle, ja mietit, että kukaan muu ei osaa tehdä tämän kuuloista juttua, mitä meillä on.
