Maisa Kasanen kirjoittaa, että vielä eläkeikäisenäkin hän on keskeneräinen. Vertailu muihin saa tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Vaan voiko epätäydellisenäkin kelvata Jumalalle? Voiko Jumalan koulussa saada armosta hyväksytyn arvosanan?
Olin nuorena todella epävarma itsestäni, arka ja ujo. Näin iäkkäämpänäkään ei ihmisten joukossa ole helppoa. Aina vertaan itseäni muihin kanssakulkijoihin, joita pidän itseäni oppineempina, viisaampina, itsevarmoina ja uskossaan vahvoina.
Jumala on antanut mieleeni vakuutuksen siitä, että minä kelpaan tällaisena ja että me kaikki ihmiset olemme Jumalan ihmeellisiä luomistöitä, siis myös minä ja sinä. Olen myös tullut tietoiseksi, kiitos Jumalalle, omista lahjoistani ja rohkenen olla sitä, miksi hän on minut tarkoittanut. Me kaikki olemme epätäydellisiä.
Vain Jeesus eli maan päällä elämänsä täydellisenä ja synnittömänä. Saamme olla kiitollisia Jumalalle elämästämme. Meillä on kaikilla omat kutsumuksemme ja lahjamme, joilla palvella Jumalan valtakunnassa. Rohkaistaan toisiamme niiden käytössä, eikä arvostella tai arvoteta toinen toistamme. Rukoillaan myös yhdessä, että jokainen tunnistaisi omat taitonsa ja vahvuutensa ja voisi loistaa Jumalan antamaa intoa, iloa ja valoa.
Että jokainen tunnistaisi omat taitonsa ja vahvuutensa ja voisi loistaa Jumalan antamaa intoa, iloa ja valoa.
Käymme Jumalan koulua koko elämämme loppuun saakka. Rukoukseni on, että pääsen luokalta ja saan armosta edes hyväksytyn arvosanan. Niin kuin Pia Perkiö kauniissa laulussaan sanoittaa, olemme kuvia rakkaudesta, ihmeitä, taivaan lapsia ja Luojan kaunein ajatus.
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil.1:6.)
Kolumni on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2024.
Aiheeseen liittyvää
