Hilla kävi ohjaajansa kanssa tapaamassa Mikkelin piispa Mari Parkkista ja kyseli tältä mm., tiesitkö tämä jo lapsena, mikä hänestä tulee isona, ja mitä hän teki, ennen kuin hänestä tuli piispa. Entä mitä kykyjä piispan työssä tarvitaankaan?
Mikä on työssäsi kivointa ja miksi?
Ihmisten tapaaminen ja heidän tarinoidensa kuuleminen. Se, kun saa jakaa iloja ja suruja. Halu olla ihmisten kanssa on aina ollut yksi iso osa persoonallisuuttani.
Mitä kuuluu työhösi?
Työssäni on kolme osaa: johdan hiippakuntaa, kaitsen seurakuntaa, johdan hengellistä työtä. Olen mukana kokonaiskirkollisessa työssä muiden piispojen ja arkkipiispan kanssa. Teen kansainvälistä työtä esimerkiksi ystävyyshiippakuntien kanssa. Olen myös Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja. Olen mukana jumalanpalveluselämässä ja osallistun kirkkojen juhlatilaisuuksiin, esimerkiksi pappisvihkimyksiin.
Onko jokin asia työssäsi hankalaa?
Suuri hallintotyön määrä. Siinä on hyvät ja huonot puolensa: pääsee vaikuttamaan, mutta on puuduttavaa istua viiden tunnin kokouksissa. Hankalaa on myös vaikeiden asioiden selvittely esimerkiksi työyhteisöissä. Mutta kun puhutaan, voidaan löytää ratkaisu. Paras palkinto onkin, kun työyhteisö alkaa voida paremmin.
Tiesitkö jo pienenä, mitä halusit tehdä isona?
Minulla oli paljon erilaisia haaveammatteja lapsena. Olin jo pienenä kiinnostunut maailman asioista ja esimerkiksi mukana erilaisissa kehitysmaihin liittyvissä kampanjoissa. Ajattelin aina, että voi kun joskus pääsisin työhön mukaan. Neljänkymmenen vuoden jälkeen ovet vihdoin aukesivat ja pääsin lähetystyöhön. En koskaan ajatellut lapsena, että minusta tulisi piispa.
Olin jo pienenä kiinnostunut maailman asioista ja esimerkiksi mukana erilaisissa kehitysmaihin liittyvissä kampanjoissa.
Kuinka paljon kommunikoit työssäsi muiden ihmisten kanssa?
Koko ajan. Kaikesta hallinnollisesta työstä huolimatta työ on koko ajan ihmisten kanssa tekemistä. Tämän työn ydintä on olla yhteydessä toiseen ihmiseen.
Kuinka pitkiä työpäiväsi ovat?
Usein työpäivät venyvät vähintään kymmentuntisiksi. Yritän pitää vapaapäiviäkin – silloin mökkeilen, katselen järvelle, istun nuotion äärellä. Luen paljon. Parasta on lastenlasten kanssa leikkiminen.
Mitä teit ennen kuin sinusta tuli piispa?
Toimin radiotoimittajana 15 vuotta. Vuonna 2010 minut vihittiin papiksi, ja sen jälkeen toimin pappina. Olin myös Jerusalemissa kolme vuotta. Imatralla toimin kirkkoherrana 2021–2023. Työn ohessa olen tehnyt avustustyötä. Piispaksi minut valittiin vuosi sitten.
Mitä kykyjä tai osaamista tarvitaan piispan työssä?
Koulusta saatua teologista osaamista, hallinnollista osaamista, ihmisten kanssa olemisen osaamista.
Onko jokin kirkon tapahtumista jäänyt sinulle erityisesti mieleen?
Yleisesti yhdessä koetut hetket. Virsien laulaminen yhdessä on koskettanut monesti ja yhdessä rukoileminen. Erityisesti on jäänyt mieleen myös Parikanniemen jouluvaellukset ja sen yhdessä kokeminen.
Piispaa haastattelivat Parikanniemen lastenkodin lapsi Hilla sekä ohjaaja, sosionomi Janita Lautamäki.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä marraskuussa 2024.
