Kirjoittanut
Pohjois-Thaimaassa asuvat Fidan lähetit Maria ja Miika rakentavat Thaimaan helluntaikirkkojen kanssa työkalupakkia ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn.
Mäntsälästä kotoisin oleva Maria sai kipinän hengelliseen työhön omalta äidiltään, diakoniatyöntekijältä. Äidin mukana kulkenut tyttö halusi myös isona diakoniksi. Kahden seurakuntatyöntekijän tytär omaksui uskon jo lapsuudessaan ja oli ahkera kerholainen. Lukioikäisenä Maria näki oppikirjassa kuvan kaltereiden takana olevista lapsista. Se sytytti tytön sisällä unelman orpokodin perustamisesta.
Lähetyskutsu on meille kaikille. Se on meidän yhteinen tehtävämme.
– Totta kai nykyään käsitys orpokodeista on muuttunut. Lapsille on hyväksi asua perheen parissa, jos se vain on mahdollista. Tuolloin se oli kuitenkin se, mitä ajattelin voivani tehdä. Joka tapauksessa ajatukseni oli, että lapset tarvitsevat turvaa, Maria kertoo.
Sama ajatus turvasta nousi esiin myös silloin, kun Maria kuuli Thaimaan Pattayalla olevista tyttö- ja poikabaareista. Sydämeen syttyi kutsu ihmiskaupan vastaisesta työstä.
– Lähetyskutsu on meille kaikille. Se on meidän yhteinen tehtävämme. Se, miten omani on muotoutunut tämän näköiseksi, koostu erilaisista palasista, Maria pohtii.
Vaikka Maria tekikin opiskeluihin liittyvän harjoittelunsa Fidalle, ei hänen tiensä vienytkään heti ulkomaille.
Ottakaa tai jättäkää
Lappajärveltä kotoisin oleva Miika kasvoi uskovassa kodissa. Yleisurheilussa ja painissa kilpaillut nuori mies kiersi Suomea ja treenasi tosissaan.
Lähetystyö alkoi kiinnostaa jollakin tavalla jo lapsena, kun Miika pääsi kuuntelemaan lähetystyöntekijöiden jännittäviä tarinoita.
Lukioiässä Miikaa alkoi kiinnostaa vaihto-opiskelu. Hakuvaiheessa piti kirjoittaa itsestään kirje, jonka perusteella vaihtoperheet valitsevat, kenet ottavat perheeseensä.
– Olin silloin tosissaan uskossa ja kaikella sillä mustavalkoisella intohimolla kirjoitin kirjeeseen, että ellette usko Jeesukseen, niin älkää ottako minua. Jälkikäteen tuli paniikki, että pilasinko minä tämän heti kättelyssä. Olin kuitenkin yksi ensimmäisistä, joka sai perheen. Myöhemmin kuulin perheen äidiltä, että tuo lause kirjeessäni oli ollut ratkaiseva tekijä, Miika naurahtaa.
Vuonna 1996 Miika lähti vuodeksi Missouriin. Nuori urheilija sai koulun kovimpia tuloksia. Kuitenkin vuoden tärkein anti tuli jostain muualta.
– Se kokemus kasvatti ja opetti tuntemaan Jumalaa paremmin. Kävin seurakunnassa, jossa oli hyvä meininki. Kyseinen seurakunta ei tehnyt lähetystyötä eikä puhunut siitä. Siitä huolimatta juuri siellä nuortenillassa lähetysnäky syttyi sydämessäni. Halusin lähteä paikkoihin, joihin muut eivät mene.
Suomeen palattuaan Miika sai rohkaisua lähetysnäylleen. Englanninkieliset opettajaopinnot tuntuivat oikealta ratkaisulta.
Kutsut kohtaavat
Valmistumisensa jälkeen Maria pääsi Helsingin Saalem-seurakunnassa toteuttamaan lapsuudenhaavettaan diakoniatyöstä.
– Sitten aloin tuumata, että pitäisikö sitä raahautua lähetyslinjalle, Maria naurahtaa.
Myös Miika oli tuumannut samaa oltuaan Aasiassa suomalaisten lähettilasten opettajana.
Miika ja Maria päätyivät samalle lähetyslinjalle IK-opistoon, jossa heidän ystävyytensä syventyi pikkuhiljaa parisuhteeksi. Jo lähetyslinjalle mennessä Maria tiesi haluavansa työskennellä ihmiskaupanvastaisen työn parissa.
– Ehkä eniten opinnoista kannan mukanani sitä, että et voi lähteä viemään omaa juttua. Kaikki tekeminen pitää syntyä yhdessä paikallisten kanssa ja me voimme vain fasilitoida muutosta.
Miika ei aluksi kantanut sydämellään kutsua juuri ihmiskaupan vastaiseen työhön.
– Lähetyskutsuni oli selkeästi mennä saavuttamattomien kansojen pariin. Kerran sitten olimme Saalem-seurakunnan lähetystoimikunnassa juttelemassa tästä mahdollisesta Thaimaan-kuviosta. Siellä rukoilimme lopuksi yhdessä ja tuon rukouksen aikana tämä ihmiskauppa jysähti itselläkin sydämeen. Minulla todellakin syttyi halu taistella. Onhan se maailman suurimpia vääryyksiä, että ihmisiltä riistetään vapaus omaan elämään.
Opinnoissa ja kannatuksen keräämisessä vierähti useampi vuosi. Pariskunta avioitui ja pikkuhiljaa tie kentälle avautui. Ensimmäinen työkausi Thaimaan Chiang Maissa alkoi 3,5 vuotta sitten. Nyt thain kielikoe on suoritettu ja yhteyksiä kumppaniseurakuntiin rakennettu.
Rukousta ja johdatusta ihmiskaupan vastaiseen työhön
Kotiuduttuaan Chiang Main kaupunkiin Pohjois-Thaimaassa Maria ja Miika haastattelivat aluksi useita ihmiskaupan vastaista työtä tekeviä järjestöjä ja seurakuntia.
– Kävi selväksi, että Thaimaassa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on valitettavan yleistä, sekä netissä että livenä. Myös ihmiskauppaa esiintyy muun muassa seksikaupan, pakkotyön ja lapsiavioliittojen muodossa. Kaikenlaiselle hyväksikäytölle altistaa se, että perheet ovat rikkinäisiä ja lapset usein hylätään isovanhempien tai lastenkodin kasvatettavaksi uuden puolison tullessa kuvioihin, Maria kertoo.
– Ennaltaehkäisevän työn on oltava laajemmin perhetyötä, jotta voidaan vaikuttaa niihin syihin, miksi lapset päätyvät ihmiskauppaan mukaan, hän lisää.
Seurakunnat voivat olla ehkäisemässä lasten hyväksikäyttöä. Tämä on monisyinen ongelma, ja ratkaisuun tarvitaan monia tahoja.
Vaikka työ on vielä alkutekijöissään, tavoitteet alkavat kirkastua. Esimerkiksi Phitsanulokin kaupungissa toimivan Santi Community Church -seurakunnan kanssa on alkanut yhteistyö lasten ja perheiden hyväksi. Kyseessä on vireä paikallisseurakunta, joka työskentelee aktiivisesti ympäröivässä yhteisössä. Se on tehnyt vuosien ajan hedelmällistä työtä lasten parissa ja erikoistunut ihmiskauppaa ennaltaehkäisevään toimintaan.
Tavoitteena on tukea Santi-seurakunnan työtä ja levittää myös muihin seurakuntiin sen tapaa vaikuttaa lapsiin, perheisiin, kyläyhteisöihin ja viranomaistahoihin.
– Haluaisimme vaikuttaa valtakunnallisella tasolla siihen, että Thaimaan seurakunnat voisivat olla turvasatamia lapsille ja erilaisista rikkinäisistä taustoista tuleville.
– Seurakunnat voisivat myös olla ehkäisemässä lasten hyväksikäyttöä. Tämä on monisyinen ongelma, ja ratkaisuun tarvitaan monia tahoja. Pyytäisimmekin, että rukoilkaa meille ja yhteistyöseurakunnille viisautta, että mitkä ovat ne keinot, joilla saisimme yhteiskunnan päättäjätkin mukaan.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Paimen Plus -lehdessä 1/23 ja Fida-lehdessä 1/23.
