Kirjoittanut
Maria ja Ville Jaakkonen vaikuttavat monien parisuhdetapahtumien tunnelmaan. He vastaavat Parempi avioliitto ry:n tapahtumissa usein bändin kokoamisesta ja musiikkivalinnoista.
Maria Jaakkonen, 41, ja Ville Jaakkonen, 42, syöksähtävät parisuhdetapahtumaan elokuun lopun perjantaina suoraan arjen keskeltä. He ovat kaksi neljäsosaa tapahtuman bändistä.
– Arki on tässä vaiheessa syksyä jo pyörähtänyt käyntiin. Tämä on pieni irtiotto ja saa kesän jatkumaan vielä hetken, Maria Jaakkonen kuvailee.
Perheeseen kuuluu tokaluokkalainen Onni, joka on päässyt mummilaan hoitoon. Aikuiset keskittyvät kahden päivän ajan parisuhteensa vuorovaikutukseen, erilaisuuden tuomiin haasteisiin, oman perheen, suvun ja kasvuympäristön vaikutukseen ja anteeksiantamiseen.
Tapahtumien biisivalinnat
Musiikki on tärkeä osa Parempi avioliitto ry:n tapahtumia. Yhteislauluilla ja joskus myös esittävillä kappaleilla on paikka ennen luentoja ja pienryhmien työskentelyä. Maria ja Ville yrittävät valita laulettaviksi poppia, veisuja ja virsiä niin, että ne tarjoavat tarttumapintaa.
– Mietimme luentojen aiheita ja sitä, mitä niistä ehkä puhutaan.
Lapualla kuultiin kansanlauluja, virsiä, Lasse Heikkilän ja Anna-Mari Kaskisen biisejä, Irinaa ja Petri Laaksosta. Ja tietenkin Juha Tapion lauluja.
Itse biisivalinnat tehdään keittiönpöydän ääressä. Valintaa voi rajoittaa se, että laulut on nuotinnettava ja sanat kaivettava jostain, jollei niitä löydy valmiina. Maria ja Ville myös haluavat, että jotkut laulut ovat hengellisiä.
Entä kuinka paljon suosikki Juha Tapiota yhden viikonlopun aikana voi laulaa?
– Juha Tapio on siinä mielessä varma valinta, että hänen lauluissaan on aina joku hengellinen ulottuvuus, naurahtaa Ville.
Maria ja Ville pyrkivät kasaamaan tapahtumaan tulevista muusikoista bändin. Lempeä lakeudella -tapahtumassa kokoonpanoon kuuluivat Jaakkosten lisäksi Saia Pajunen viulussa ja laulussa ja Ukke Holappa djembe-rummussa. Pyrkimys on, että suurinta osaa lauluista olisi luontevaa laulaa yhteislauluina.
Sanattomalle taajuudelle
Maria ja Ville tapasivat opiskeluaikana Jyväskylässä, kun Marian kaveri esitteli heidät toisilleen. Jo aiemmin Maria oli kuullut Ville soittoa ja tunnistanut hänessä jotain tuttua ja turvallista.
– Kuulin seurakuntaan mennessäni jonkun soittavan pianoa enkä nähnyt pianon taakse. Minulle tuli kuitenkin tunne, että se, joka soittaa noin, voisi ymmärtää minua; voisi olla yhtä herkkä kuin minä, kuvaa Maria.
Ville taas muistaa nähneensä ja kuulleensa pian ensitapaamisen jälkeen Marian esiintyvän säestäen itseään pianolla. Treffikutsu lähti pian sen jälkeen.
Ensimmäisen avioliittotapahtumansa he saivat häälahjaksi. Osallistuminen tuntui hyvältä ja helpotti asioista puhumista.
Pieksämäen leirillä he miettivät, että musisointi leirillä voisi olla heidän juttunsa. Muut projektit vievät heitä usein omille tahoilleen, mutta Parempi avioliitto ry:n tapahtumien vapaaehtoisuus yhdistää. He ovat viime vuosina vastanneet musiikista neljäkin kertaa vuodessa eri tapahtumissa.
Monet ystävät Marian ja Villen ympärillä ovat eronneet. Jaakkoset pitävät mahdollisena, että itsekin asuisivat eri osoitteissa, jos eivät olisi käyneet tapahtumissa.
– Musiikki on meille yhteinen kieli. Sen kautta me tavoitamme toisemme ja ymmärrämme toisiamme sanattomalla taajuudella, jossa on luottamus ja turva. Samanlaista syvää yhteyttä tavoittelemme muulla parisuhteen työstämisellä.
Jotain soivaa
Maria ja Ville opettavat työkseen musiikkia. Arkea täyttävät Villen päivätyöt, Marian iltatyöt ja lapsiperheen arki. Aikaa yhteisille musiikillisille haaveille ei ole tuntunut olevan. Omien biisien teko ei ole tuntunut mahdolliselta.
– Paitsi sinähän teet kyllä yötä myöten sovituksia, huomaa Maria.
Ville pääsee välillä flow-tilaan kappaleita sovittaessaan. Silloin ilta voi jatkua pitkälle yöhön. Arjen vastapainona musiikin tekeminen parisuhdetapahtumissa on tuntunut mielekkäältä ja palkitsevalta.
– Saamme tehdä täällä omien arvojemme mukaista musiikkia, kasvaa ja kehittyä. Olla muusikoina rehellisesti kristittyjä. Täällä voi aistia sellaisen hengellisesti vapaan tilan, kuvaa Maria.
Haave yhteisestä levystä väreilee pinnan alla. Halu tehdä yhdessä omaa juttua, oman näköistä. He tietävät, että jos levy tehdään, se tehdään kunnianhimoisesti. Sekin on selvä, keitä he toivoisivat mukaan soittamaan. Toteutuksen aika vain ei ole vielä ollut.
– Jotain soivaa olisi kiva tehdä.
