Kirjoittanut
Marita ja Markku Kulmala selvisivät uskottomuuskriisistä avioliittotyön avulla. Pariskunta oli avainasemassa, kun avioliittotyötä kehitettiin ja Parempi avioliitto ry perustettiin.
Maritan ja Markun yhteinen tarina alkaa opiskelija-asuntola Domus Academicalta Helsingin Etu-Töölöstä. Marita muutti samalle käytävälle syksyllä 1979, eikä tämä jäänyt Markulta huomamatta:
– Totesin, että nyt tänne oli muuttanut tosi hyvännäköinen ja hyväryhtinen nuori nainen.
Kaksikko tapasi toisensa ensimmäisen kerran asuntolan yhteisessä taukotilassa, jossa oli televisio ja lehtiä opiskelijoiden mielenvirikkeeksi. Taukotilassa nuoret eivät kuitenkaan vielä antautuneet keskusteluun. Kun Marita saapui Ostrobotnialle latotansseihin 6. marraskuuta 1979, Markku pyysi tämän parketille.
– Marita totesi minulle ensimmäisenä, että eikö televisiosta tullut mitään kiinnostavaa tänä iltana, Markku kertoo.
Markkua viehätti erityisesti Maritan rauhallisuus. Myös Marita vakuuttui:
- Markku kuunteli juttujani ja oli minusta ja asioistani kiinnostunut. Markulla on myös kauniit silmät, Marita kuvaa ihastumistaan.
Pian Markku alkoi keitellä opiskelija-asuntolan kerroskeittiössä itselleen ja Maritalle yhteiset aamupuurot. Pari muutti yhteen. Markku painottaa, että kaikki kävi suhteellisen nopeasti. Pariskunta vihittiin 30. elokuuta 1980, alle vuoden päästä ensimmäisestä yhteisestä tanssista.
– Joo, ei ollut harkinta-aikaa, Marita naurahtaa.
Yksinäisinä yhdessä
Pariskunnan ensimmäinen lapsi syntyi huhtikuussa 1981. Lapsi oli puolitoistavuotias, kun Markku suuntasi armeijaan. Marita jäi lapsen kanssa yksin kotiin. Tuolloin ei ollut kännyköitä, yksi puhelin oli tarjolla isolle joukolle varusmiehiä. Yhteydenpito oli hankalaa ja lomia niukasti.
Kun Markku pääsi armeijasta, hän alkoi tehdä vimmatusti töitä. Yhteistä aikaa ei ollut nimeksikään. Marita teki kodin työt ja Markku käytti lähes kaiken aikansa työpaikalla.
– Tein töitä noin 100 tuntia viikossa, Marita oli käytännössä yksinhuoltaja, Markku kuvaa.
Markku ei pitänyt edes lomia, työt seurasivat mukana myös vähäiselle vapaa-ajalle. Lapsia syntyi kaksi lisää, samaan aikaan pariskuntaa painoi erilleen erilaiset tavat selvittää ristiriitoja. Marita saattoi pitää kaksikin viikkoa mykkäkoulua, Markku taas räjähteli. Vuosien varrella katkeruuksia kertyi molempien sisuksiin. Riitoja välteltiin viimeiseen saakka, koska puolison tapa riidellä oli toiselle kauhistus.
Markku pudottaa pommin
Markun hurjaa työntekoa kesti viisitoista vuotta, aina 1999 kevääseen saakka. Jo ennen sitä myrskyn merkit olivat ilmassa. Markun työkaverin vaimo yritti hienovaraisesti vihjailla Maritalle, että kaikki ei ole pariskunnan elämässä sitä, miltä näyttää.
- Hän sanoi minulle, että kaikki ei ole Markulla kunnossa. Työkaverin vaimon tuttavia oli ollut Pieksämäen leireillä ja sain häneltä luentomateriaaleja, mutta en minä saanut niistä oikein minkäänlaista käsitystä, Marita toteaa.
Markku tunnusti sivusuhteen eräänä aamuna lähtiessään töihin. Hän kertoi rakastuneensa toiseen naiseen. Se oli Maritalle täydellinen shokki. Alkujärkytyksestä eteenpäin auttoi seurakunnan perhekerhon vetäjä, ja Maritan uskonelämä alkoi kriisin keskellä vahvistua. Toivoa virisi elämään myös televisiosta, kun Marita näki Mirja Pyykön tv-ohjelman, jossa Paula ja Heikki Ranssi kertoivat avioliittotyöstä.
– Ohjelman jälkeen sain oivalluksen, että meidän pitäisi mennä avioliittoleirille.
Oli kevät 1999, kun Markku suostui Maritan ehdotukseen. Marita pelkäsi ennen leirin alkua koko ajan, että Markku peruu tulonsa.
– Vielä matkalla leirille Markku tuohtui minulle siitä, etten ollut pakannut hänelle shortseja mukaan. Kun viimein istuimme penkissä ennen ensimmäistä luentoa, olin todella helpottunut, Marita kertoo.
Avioliittoleirin aikana heinäkuussa 1999 moni asia koki ison muutoksen Markun elämässä. Työ joutui väistymään elämän ykköspaikalta. Tärkeimmiksi asioiksi tulivat uudistunut suhde Jumalaan ja omaan puolisoon.
Raakileena avioliittotyöhön mukaan
Markku innostui avioliittoleirillä erityisesti Kari ja Terttu Törmän luennosta avioliiton raamatullisista perusteista. Karin kohtaamisesta muodostui Markulle käänteentekevä hetki. Marita ilmoitti leirin päätteeksi Markun myös Kari Törmän pitämään kristilliseen miestenpiiriin, Törmä teki nimittäin HNMKY:llä miestyötä avioliittotyön ohella. Kari tosin epäili Maritalle piirin sopivuutta Markulle:
- Piirissä on sen verran outoa väkeä, että mahtaakohan Markku siellä viihtyä, Marita kertoo Karin todenneen.
Miestenpiiristä muodostui kuitenkin Markulle tärkeä paikka muutokselle. Sivusuhde jatkui puolen vuoden ajan avioliittoleirin jälkeen, koska Markun oli vaikea tehdä ihmissuhteissaan lopullisia päätöksiä. Jälkeenpäin ymmärrys on lisääntynyt: avioliiton ulkopuoliset suhteet tulee katkaista heti eikä myöhemmin.
Oman elämänmuutoksen myötä Markku innostui myös avioliittotyöstä:
- Kun olen innokas olemaan esillä, rupesimme jo vuonna 2000 ryhmänohjaajiksi. Ryhdyimme siihen aivan liian aikaisin. Olin juuri saanut oman uskottomuuteeni loppumaan ja Marita oli yhä aivan hajalla.
Markun mielestä innokkuuteen olla mukana avioliittotyössä vaikutti myös se, ettei hän kestänyt tavallisen rivihenkilön roolia yhtään missään. Kulmalat toimivat vuosia myös tukiparina kriisiin ajautuneille pareille.
– Tukiparina täytyy muistaa aina se, että kukin pari tekee itse kaikki päätökset. Jos on enemmän kiinnostunut toisen pariskunnan avioliitosta kuin he itse, silloin auttaminen menee liialliseksi. Sellaistakin kokemusta minulla on, Markku kuvaa.
Parempi avioliitto ry:tä perustamassa
Markulla oli pian avioliittotyöhön tutustuttuaan visiona laajentaa toiminta mahdollisimman isoksi. Ensimmäisenä projektinaan Markku päätti ystävänsä Juha Kiljusen kanssa perustaa Helsingin avioliittotapahtuman (HAT). Päätöksenteko ei mennyt aivan parisuhdeopetusten mukaisesti.
– Sovimme Juhan kanssa asiasta ja vasta sitten ilmoitimme päätöksestä vaimoillemme, Markku nauraa.
Nykyään tapahtuma tunnetaan nimellä Aviopolis. Kulmalat olivat kehittämässä erityisesti avioliittotyön vapaaehtoisten kouluttamista. Pariskunta on halunnut uudistaa avioliittotyötä vuosien varrella niin, että viestikapula siirtyy aina sujuvasti seuraaville vastuunkantajille.
– Olisihan se aika surkeissa kantimissa, jos avioliittotyö olisi yhden ihmisen tai pariskunnan varassa, Marita kiteyttää.
Markku istui avioliittotyön edustajana HNMKY:n hallituksessa ja tuli pian siihen tulokseen, että oman yhdistyksen perustaminen olisi paras vaihtoehto. HNMKY halusi panostaa erityisesti pääkaupunkiseudun nuorisoon, avioliittotyö puolestaan oli kasvanut valtakunnalliseksi.
Markku ja Marita pitävät tärkeimpänä perintönään avioliittotyössä oman yhdistyksen, Parempi avioliitto ry:n perustamista vuonna 2013. Markku toimi uuden yhdistyksen ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana vuosina 2014–2019. Kulmalat olivat tuona aikana ja jo aikaisemminkin avioliittotyön kasvoina lukuisissa lehtijutuissa sekä radio- ja tv-ohjelmissa.
Avioliittotyön hedelmät – yhteiset arvot ja jaettu arki
Kulmaloiden päivä alkaa yhteisellä rukouksella. Vapaa-aikana harrastetaan kävelyä, kuntosalia, lukemista, puutarhanhoitoa, marjastusta ja sienestystä. Ympäristöasiat ovat Maritalle ja Markulle tärkeitä. Pariskunta painottaa vanhaa kristillistä kohtuullisuuden hyvettä kuluttamisessa. Ruokahävikkiä ja lentämistä vältetään.
– Ruokavaliomme on riisitön. Suuria metaanipäästöjä aiheuttavan tuontiriisin sijasta käytämme kotimaista kauraa, ohraa, spelttiä, kvinoaa ja tietysti perunaa, Markku kertoo.
Avioliittotyö on muuttanut Kulmaloita paljon. Markku korostaa, että oma parisuhde alkoi korjaantua elämän tärkeysjärjestyksen muututtua.
- Itse ajattelen nyt, että olisi se ollut tosi sääli, jos olisimme silloin 1999 eronneet. Vaikeuksiahan on kaikissa parisuhteissa. Kari Törmä puhui aina siitä, että avioliitossa pitäisi päästä tietoiseen liittoon. Avioliitto ei ole vain jotain höttöä vaan tarvitaan tietoista tahtomista. Suhteen eteen pitää tehdä yhteistyötä, Marita sanoo.
