Kirjoittanut
Marketta Takku ja hänen puolisonsa jakoivat vuosien ajan aikansa, kotinsa ja ruokapöytänsä päihdenuorten kanssa.
Miten nämä lapset voivat olla näin turvattomia? Eikö kukaan välitä? Eikö kukaan tee mitään?
Marketta Takku oli ihmeissään. Hän, toimistotyötä tekevä nuori vaimo, ei ollut osannut kuvitella, että vain lyhyen kävelymatkan päässä heidän kerrostalokodistaan oleskeli niin paljon päihdeongelmaisia nuoria.
Marketta kohtasi itselleen täysin vieraan jengimaailman ensi kertaa Lahden kaupungin nuorisotilassa, jonne seurakunnan nuoriso-ohjaaja oli pyytänyt häntä avustajaksi. Sääntöjen mukaan tila oli päihteetön, mutta siellä haisi tinneri, joka tuolloin, vuonna 1968, oli Lahden nuorison ykköspäihde. Puuteollisuuskaupungissa erilaisia liimoja ja liuottimia oli helposti saatavilla vartioimattomilla teollisuuspihoilla, joten imppaaminen oli alkoholia pahempi ongelma.
Noin 12–15-vuotiaat nuoret käyttivät nuorisotilassa tinneriä jopa Marketan silmien alla viemällä vaivihkaa nenälleen aineeseen kastetun käsineen. Vei jonkin aikaa, ennen kuin käsineiden ja villalapasten merkitys alkoi avautua hänelle.
Nälkäisiä ja likaisia nuoria
Ensimmäisen nuorisotilalla käyntinsä jälkeen Marketta Takku oli varma, ettei enää palaisi moiseen liiman hajuun. Pyydettäessä hän kuitenkin lähti kerta kerran jälkeen mukaan, ja pian vapaaehtoistyössä aloitti myös Marketan puoliso Pellervo Takku.
Hän kysyi, miksemme me tee asialle jotain.
Nuorisotilalla aikaansa viettävät nuoret olivat nälkäisiä ja likaisia eivätkä luottaneet helposti kehenkään. Monet jenginuoret olivat niin vanhempiensa kuin yhteiskunnan ulottumattomissa. He viettivät yönsä milloin missäkin ja toivoivat saavansa talveksi vankilasta katon päänsä päälle. Päihteiden käyttö aiheutti rikollisuutta ja koulupinnausta, eikä yhteiskunnalla ollut juuri välineitä puuttua ongelmaan.
Takut miettivät kuumeisesti, miksei kukaan tee jotain heitteillä olevien nuorten hyväksi. Asiaa rukoiltuaan he kokivat, että Jumala antoi vastauksen korjaamalla kysymyksenasettelua.
– Hän kysyi, miksemme me tee asialle jotain.
***
Lue Marketta Takun koko haastattelu Uuden Tien verkkolehdessä.
