Psykologian professori Markku Ojanen ihmettelee miksi kiltteys luonteenpiirteenä mielletään nykyään jotenkin negatiiviseksi asiaksi, josta olisi päästävä eroon.
– Kiltteyteen sairastuminen on kamala ilmaus. Yhtä vähän kuin läheisriippuvuus on sairaus, kiltteys on sairaus. Kiltteys on hieno ominaisuus, jota ympäristö voi käyttää väärin. Kiltteys on ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta, joita koskaan ei ole liikaa.
– Jos jokin ominaisuus nimetään sairaudeksi, silloinhan ajatellaan, että ihmisessä on jotakin sellaista vikaa, joka vaatii lääkettä tai muuta hoitoa.
– Mielestäni vääränlaista kiltteyttä ei ole olemassakaan, mutta sen sijaan on olemassa liiallista periksi antamista ja mukautumista. Jos näin koetaan, silloin muutos on tarpeen. Se taas syntyy tiukalla päätöksellä ja harjoittelulla. Siinä toisen ihmisen tuki on usein tarpeen, sillä toisen ihmisen avulla voi saada selkeyttä tilanteeseen ja palautetta omasta käyttäytymisestään.
Ojanen muistuttaa, että kiltin ihmisen olisi hyvä oppia puhumaan myös negatiivisista tunteistaan.
– Puhumattomat traumaattiset kokemukset ovat riskitekijä sekä psyykkisen että fyysisen terveyden kannalta.
Ojanen huomauttaa, että kyse on pohjimmiltaan vääryyden kokemisesta.
– Vääryyden kokemiseen totu koskaan. Ehkä tulkitsemme pahan olon, tuskan ja kärsimyksen liian usein juuri vihaksi, kuitenkin kyse voi olla myös katkeruudesta, ahdistuksesta, pelosta ja masennuksesta. Jos olen oikein ymmärtänyt Jeesuksen ohjeen, vihan kantaminen tuhoaa ihmisen. On luonnollista suuttua ja jopa vihastua, mutta viha syövyttää ihmisen.
Lue tunteiden käsittelyä koskeva juttu tämän viikon Uusi Tie -lehdestä!
