Marko Annala kuvaa kokemuksiaan koulukiusattuna esikoiskirjassaan Värityskirja. Hän kuvaa myös suhdettaan kiusaajiinsa, eri muodoissa toistuvaa masennusta, isyyttä ja anteeksiantoa.
Istun vesilammikossa. Koko koulu näkee minut, vaikkei kukaan katso. Välituntivalvojana toimivat opettajatkin kääntävät katseensa. —— Minut raahataan koulun vessaan ja pääni työnnetään pönttöön. Julmin pojista käskee toista kusemaan päälleni. —— Astiani reunat kolisevat, kun pultit ja mutterit valuvat pitkin nieluani alas vatsaan.
Näin Mokoma-yhtyeen lauluntekijänä ja laulajana tunnettu Marko Annala kuvaa kokemuksiaan koulukiusattuna erikoiskirjassaan Värityskirja (Like, 2017). Hän kuvaa myös suhdettaan kiusaajiinsa, eri muodoissa toistuvaa masennusta, isyyttä ja anteeksiantoa.
– Halusin kirjan keinoin kertoa tarinastani puolen, jota ei yleisesti tunneta. Monia kirjan teemoista olen käsitellyt myös biiseissäni, mutta lyriikan keinot jäävät usein liian kryptisiksi, Annala perustelee.
Kirja antoi äänen kiusatuille
Kirjan myötä Annala halusi antaa äänen kaikille niille kiusaamista kokeneille, jotka eivät syystä tai toisesta saa ääntään kuuluviin. Annalan kohdalla kiusaamista kesti koko seitsemännen luokan ajan, mutta se jätti jälkensä nuorukaiseen paljon pidemmäksi aikaa.
– Tunsin kuinka katkeruus kalvoi minua. Tajusin lopulta, että minun olisi annettava kiusaajilleni anteeksi, vaikkei anteeksi pyydettäisikään.
Niin kauan kuin velloisin vihan tunteessa ja kostonhalussa märehtien kokemaani vääryyttä, olisi edessäni aina muuri. Tiili kerrallaan olen päättänyt purkaa muurin.
– Anteeksi antaminen kiusaajilleni on vaikuttanut myös muihin suhteisiini. Se opetti minulle paljon anteeksiannosta. Olen pitänyt kiinni siitä, että en mene nukkumaan ennen kuin asiat on sovittu. Vaimon kanssa on joskus mennyt pitkään aamutunneillekin asioita selvitellessä, mutta tästä periaatteesta olen halunnut pitää kiinni.
– En kuitenkaan riitele mielelläni. Vietimme hiljattain yhtyetoverini kanssa edellisen riitamme 10-vuotispäivää. Se on ollut suhteemme kannalta merkittävä tapahtuma, Annala naurahtaa.
Taistelu masennusta vastaan
Annala on myös avoimesti kertonut julkisuudessa masennuksesta, jonka kanssa hän on kamppaillut vuosia. Välilä hänellä on ollut pitkiä terveitä jaksoja, mutta yhä uudestaan löytänyt itsensä myös masennuksen syvistä syövereistä. Hän on kuitenkin oppinut elämään rikkinäisyytensä kanssa.
– Olen usein kuvannut masennusta, en sairautena, vaan ominaisuutena. Edellistä tervettä jaksoa kesti peräti kahdeksan vuotta. Silloin aloin jo toivoa, että olisin lopullisesti parantunut, masennuksesta, Annala kertoo.
Jokainen masennuskausi on tuonut mukanaan uudenlaisia työkaluja. Hän on luonut rutiineja, huolehtii riittävästä levosta ja liikunnasta.
– Viimeisimmän masennusjakson aikana opin keinon puhua itseni ulos paniikkikohtauksista. Vartissa saan rauhoitettua itseni, Annala kuvailee.
Myös terapiasta on ollut Annalalle paljon hyötyä, sillä hän on aina ollut hyvä ilmaisemaan itseään verbaalisesti.
Elämän prioriteetit kuntoon
– Paras terapian kautta saatu neuvo oli keskittyä yhteen elämäni osa-alueeseen, jossa tunnen vajavuutta. Valitsin, että haluan keskittyä rooliini isänä. Priorisoin elämässäni lapseni kaiken muun edelle. Kun keskityin olemaan parempi isä, huomasin yhtäkkiä myös muiden elämäni osa-alueiden menevän parempaan suuntaan, Annala kuvailee.
Isyys on myös kirjassa esiin nouseva teema, joka on Annalalle hyvin tärkeä.
– Haluan antaa aikaa lapsilleni ja olla hyvä puoliso vaimolleni.
Parisuhteessaan Annala on huomannut, että usein ne piirteet, johon toisessa alun perin rakastui, ovat normaalissa arjessa ne kaikkein ärsyttävimmät.
– Esimerkiksi verenperintönä saamani kiihkeä luonne oli piirre, johon vaimoni minussa ihastui. Nykyään se lienee koko perheen mielestä vain äärimmäisen rasittava ominaisuus, Annala nauraa. Hän onkin tajunnut, että on luotava niitä tilanteita, joissa toisella on mahdollisuus nähdä ne piirteet paremmassa valossa.
– Siksi haluan, että vaimo pääsee välillä mukaan keikoillemme, jossa kiihkeyteni tulee esiin lavalla aivan toisella tavoin.
Lisää kirjallista tuotantoa lienee tulossa
Annala uskoo, että tämä maaliskuussa julkaistu esikoisromaani ei jää hänen viimeiseksi kirjallisuuden taidonnäytteekseen.
– Haaveeni on, että voisin tulevaisuudessa tehdä vuoroin työtä kirjailijana ja muusikkona. Elämässä on paljon aineksia, joiden pohjalta tekemiäni havaintoja voisin hyödyntää romaanien tarinoissa, Annala myöntää.
