Kirjoittanut
Markus Österlund siirtyi tänä vuonna Folktingetin pääsihteeristä pastoriksi. Päätös tuntui oikealta — samaan tapaan kuin tuntui päätös tarjota koti afgaanipojalle neljä vuotta sitten.
Tämän vuoden syyskuussa Markus Österlund teki ison ammatillisen loikan: Folktingetissä Suomen ruotsinkielisen väestön oikeuksia ajanut mies ryhtyi pastoriksi Andreaskyrkaniin, helsinkiläiseen ruotsinkieliseen vapaaseurakuntaan. Se perustettiin aikoinaan kaksikieliseksi vapaaseurakunnaksi, kunnes suomenkielinen Helsingin vapaaseurakunta kohosi Annankadulle vuonna 1925.
Hyppy kotiseurakunnan paimeneksi on vastaus kutsumukseen, joka on elänyt Österlundin mukana vuosia.
Seurakunta on enemmän kuin kirkkorakennus
Uraloikan ajankohta itsessään on ollut hyvin erikoinen, Markus Österlund myöntää. Ensimmäisiä kuukausia pastorina ovat leimanneet maskisuositukset ja tarkoituksella tyhjennetyt penkit. Kun yleensä seurakuntaan houkutellaan ihmisiä, niin nyt on pikemminkin täytynyt estää väkeä tulemasta.
Vaikka seurakunnan adventin aika näyttää tänä vuonna hyvin erilaiselta kuin yleensä, Österlund ei näe tilannetta pelkästään kielteisenä.
– Voimme ottaa oppia kiinalaisista ja iranilaisista seurakunnista: miten he paimentavat seurakuntiaan? Miten meidän kirkkomme toimivat, kun emme voi kerääntyä rakennuksessa? Tätä meidänkin on terveellistä pohtia. Me olemme ehkä liikaakin turvautuneet kirkkorakennuksiin.
”Pastoriksi tuleminen ei ollut unelmani”
Markus Österlundin isä työskenteli pastorina ruotsinkielisissä vapaaseurakunnissa Vaasassa, Sipoossa ja Pietarsaaressa, ja oli myös Suomen Vapaakirkon pastori; Missionkyrkan i Finland eli Suomen ruotsinkielinen Vapaakirkko rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vasta vuonna 2004.
Isän ammatti on vaikuttanut Markus Österlundin alanvaihtoon — tavallaan.
– Pastoriksi tuleminen ei ollut minun unelmani, hän toteaa.
– Näin aika paljon sisältä päin, millaista on olla pastori enkä halunnut itse sen perusteella pastoriksi. Sen takia oma tieni tähän pisteeseen on ollut aika pitkä.
Österlund työskenteli aiemmin Folktingetin pääsihteerinä. Folktinget eli Svenska Finlands folkting, Suomenruotsalaiset kansankäräjät, on suomenruotsalaisten yhteistyöelin, joka valvoo ja edistää ruotsinkielisen väestön oikeuksia ja etuja.
– On vain hyvä, että olen tehnyt näitä muita töitä aiemmin. Nyt oli oikea aika vaihtaa.
Hyvä johtaja kulkee vierellä ja näyttää tietä
Markus Österlund tunnetaan myös kiinnostuksesta johtajuutta kohtaan. Hän on toiminut aktiivisesti Global Leadership Summit -johtajuuskonferensseissa vuodesta 2006 lähtien, jolloin kristillinen johtajuuskonferenssi rantautui Suomeen ja on toiminut muun muassa GLS Suomen puheenjohtajana. Millainen johtaja hän haluaa olla Andreaskyrkanissa?
– Toivon, että voin olla johtaja, joka kuuntelee ja kulkee vierellä, hän vastaa.
– Samalla johtajalla on suurempi vastuu näyttää tietä kohti yhteistä tavoitetta.
Suhteiden tiivistäminen yhteiskuntaan innostaa miestä.
– Jo lapsena olin kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja uskon nykyäänkin, että seurakunnan pitäisi vielä enemmänkin olla kiinnostunut siitä, miten vaikuttaa ympäristössään, Österlund sanoo ja viittaa Jeremian kirjan jakeeseen 29:7: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”
Teini-ikäinen muutti taloon
Neljä vuotta sitten Markus Österlundin elämä mullistui: hänestä tuli isä 16-vuotiaalle afgaanipojalle. Vuoden 2017 alussa seurakunnan jumalanpalvelukseen ilmestyi Suomeen yksin turvapaikanhakijana tullut poika, jota Österlund alkoi tukea turvapaikanhakuprosessissa. Pojalla oli kotimaassaan perhe, mutta pitkään aikaan heihin ei saatu mitään yhteyttä.
Vielä samana vuonna Markus Österlund muutti kaksiostaan ja vuokrasi suuremman asunnon, josta löytyi teini-ikäiselle oma huone. Nuori mies on tänä vuonna muuttanut omilleen ja käy lukion kolmatta luokkaa.
– Olen lukenut valtavasti lukion kurssikirjoja, se on ollut harrastukseni kuluneet kolme vuotta, Österlund nauraa.
Päätös tuntui silloin oikealta, samaan tapaan kuin ajatus pastoriksi ryhtymisestä nyt.
– Se oli fantastinen kokemus. Olen saanut itse paljon enemmän kuin olen antanut. Olen saanut pojan.
