– Uskonpuhdistus ei ollut vain kirkon epäkohtiin tarttumista, vaan sen kirkas oppi syntisen vanhurskauttamisesta vapautti ihmiset peloista ja ahdistuksista Jumalan lapsen iloon, Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja Timo Junkkaala sanoo.
Vaikka luterilaiset kirkot ovat maailmalla pieni vähemmistö, se mitä Martti Luther löysi, levittäytyi aikanaan voimalla lähelle ja kauas.
Alusta asti uskonpuhdistuksessa on ollut lähinnä kolme haaraa: luterilaiset, reformoidut eli kalvinistit ja anglikaanit. Lutherin vaikutus näkyy niissä kaikissa. Vaikka perinteiset protestanttiset kirkot nyt monissa maissa menettävät jäseniään, myös voimakkaammin kasvavan evankelikaalisen ja karismaattisen liikehdinnän juurissa on paljon Lutherilta periytyvää, Timo Junkkaala sanoo.
Junkkaalan mukaan Martti Lutherin tekstejä, uskoa ja ajattelutapaa tulkitaan nykyisin monin eri tavoin.
– Luther oli kyllä erittäin hyvä, todella uutta luova ja syvä raamattuteologi, mutta samalla hän oli niin rönsyilevä persoona ja käytti niin kärjekkäitäkin ilmaisuja, ettei häntä saanut asettumaan mihinkään kaavaan. Osittain siksi hänestä voidaan luoda monenlaisia kuvia.
Suomessa vaikuttaa tällä hetkellä Junkkaalan mielestä seuraavanlainen kuva:
– Siinä korostettaan muun muassa rakkautta uskon rinnalla ja sitä, että Kristus asuu uskon kautta ihmisessä. Siinä voi kuitenkin jäädä varjoon Lutherille ja koko uskonpuhdistukselle keskeinen niin sanottu forenssinen puoli vanhurskauttamisessa. Se tarkoittaa, että Jumala katsoo, lukee tai julistaa syntisen ihmisen vanhurskaaksi Kristuksen tähden. Tämä on ilmaistu erityisen kirkkaasti Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa.
Junkkaala pitää virheellisenä näkemystä, että Luther olisi ollut raamattukriitikko siinä merkityksessä kuin nimitystä nykyisin käytetään.
– Tosiasiassa hän, jos kuka, korosti erittäin voimakkaasti Raamatun arvovaltaa ja merkitystä. Hän opetti, että Jumalan sana on armonväline, joka vaikuttaa sen, mitä siinä sanotaan.
Lutherille tehdään Junkkaalan mukaan vääryyttä myös silloin, kun häneen vedoten väitetään, että vain evankeliumiin ja uskoon liittyvät asiat ovat pysyviä, kun taas lain ja rakkauden alueeseen liittyvät eettiset kysymykset ovat muuttuvia ja voidaan ratkaista järjellä.
– Silloin unohdetaan Lutherin opetus, että luonnollinen järkemme on langennut. Jumalan sanaa tarvitaan siis ohjaamaan myös etiikan asioissa. Vaikka yksittäiset Luther-sitaatit näyttäisivät tukevan etiikan suhteellisuutta, se ei ole Lutherin kokonaisnäkemyksen mukaista. Ei hän muuten olisi kirjoittanut Vähää katekismusta ja Isoa katekismusta, joissa Jumalan käskyillä on erittäin keskeinen merkitys.
Lue lisää Timo Junkkaalan ajatuksia Martti Lutherista ja uskonpuhdistuksesta uusimmasta Uusi Tie -lehdestä.
