On joulukuun toinen viikonloppu, ja Parikanniemisäätiön Matka Betlehemiin -tapahtuma on alkamassa. Noin sadan työntekijän ja vapaaehtoisen vuosittain toteuttama jouluvaellus Mikkelin Ristiinassa virittää vieraat joulun tunnelmaan.
Ulkotulet loistavat hangilla, ja kynttilälyhdyt tuovat lämpöä lumiseen maisemaan. Tervetuliaisiksi tarjoillaan glö-giä. Valo riihikirkon avautuvasta ovesta kutsuu sisään. Pihapiirin tallin katolla loistaa joulun tähti antaen aavistuksen siitä, mitä on luvassa. Jonottamisen jälkeen roomalainen sotilas ohjaa meidät sisälle kirkon lämpöön.
Seurueeni istuu kirkon etuosaan. Kylki kyljessä olo lämmittää myös sielua.
Paimentolaiseksi pukeutunut mies edessämme rikkoo odottavan puheensorinan. ”Tervetuloa 24. Matka Betlehemiin -jouluvaellukselle”, hän aloittaa. Kuulemme, millaiselle aikamatkalle olemme lähdössä, mitä sopii odottaa ja mitä huomioida. Onpa jännittävää ja onpa valmistelujen eteen nähty vaivaa, ajattelen. Eläytyminen on rikkomatonta. Fyysiset puitteet on rakennettu ensimmäisen joulun kertomukseen sopiviksi, kaiken toteuttamiseksi on värvätty lukuisia henkilöitä, harjoiteltu vuorosanoja. Ennen muuta välittyy viesti, että jokaisen meistä halutaan kokevan: kaikki on valmista, ja olemme odottaneet sinua. Jeesus syntyi tänne maan päälle juuri sinua varten.
Laulamme kauneimpia joululauluja – ja odotamme.
Kun tulee meidän vuoromme lähteä kierrokselle, opas neuvoo kaikkia kulkemaan ryhmänä, sillä matka on hankala, jopa vaarallinen. Jumala on kuitenkin luvannut olla meidän kanssamme, hän lisää, eikä meillä ole mitään pelättävää.
Kuljemme ulkotulien valaisemaa metsätietä kohti Betlehemiä, verollepantaviksi.
Matkamme varrella pääsemme seuraamaan, kuinka enkeli ilmestyy Marialle ja ilmoittaa hänelle Jeesuksen syntymästä. Myöhemmin olemme paikalla, kun paimenet kuulevat suuresta ilosta, joka on meille tänään syntynyt, Vapahtajasta, joka on Kristus Herra, Daavidin kaupungissa. Kuulemme enkelten laulua pimeässä illassa. Juttelemme paimenten kanssa, joilta on lampaita kadoksissa. Joku mukana olevista pienimmistä lapsista ei koko ajan jaksa keskittyä tapahtumiin ja itkee, mutta tyyntyy taas päästessään isänsä hartioille matkaansa jatkamaan.
Kuuntelen hiljaisuutta, kun kävelemme. Mietin sanoja, jotka kuulen ja niitä, joita ei ääneen lausuta.
Matka on vaihtuvia näyttämöitä, tunnelmia ja reaktioita – omiani sekä toisten. Mielikuvitus saa lentää. Kuljemme meluisan beduiinikylän halki. Seuraamme naisia kaivolla ja kuulemme heidän keskustelunsa kuin kaikuna tapahtumista, joiden muistoksi vietämme joulua. Lähestymme matkamme määränpäätä. Kun käymme sisälle Betlehemin kaupungin porteista, sotilaat valvovat kulkuamme.
Väsyneinä päädymme lopulta etsimään yösijaa majatalosta, joka on verollepanon vuoksi täynnä.
Miltä Joosefista ja Mariasta mahtoi tuntua, kun heille ei ollut sijaa majatalossa. Kaikkivaltias syntyi talliin, eläinten keskelle. Sellaisesta haemme nyt suojaa mekin, ja astuessamme tallin oviaukkoon kohtaamme heidät ja Jeesus-lapsen seimessä makaamassa. Kaikki on kuten enkelit olivat meille ilmoittaneet.
Kierroksen päättyessä kiitämme opasta ja astumme sisään suurempaan ”majataloon”, josta löytyy tilaa kaikille. Nautimme herkuista ja lämpimästä olostamme sekä toistemme seurasta. Lopuksi osallistumme vielä arpajaisiin, minkä jälkeen vetäydymme itse kukin omille teillemme tutkiskelemaan kaikkea sitä, mitä olemme tänään saaneet kokea.
Artikkeli on kirjoitettu ja kuvattu vuonna 2022 ja julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä marraskuussa 2023.
Vuonna 2023 Matka Betlehemiin -jouluvaellus järjestetään 25. kerran.
