Kirjoittanut
Mauritanian islamilaisen tasavallan kirkko on hyvin pieni. Kristityiksi kääntyneiden täytyy kyetä selviytymään karussa ympäristössä. Heillä on uudessa uskossaan harvoja paikallisia roolimalleja ja esimerkkejä siitä, miten elää kristittynä.
Muutamat rohkeat ulkomaalaiset ovat itsensä vaarantaen vieneet maahan pelastussanoman Jeesuksesta, mutta tuoneet samalla mukanaan ”pienemmän pelastajan” rahan muodossa. Sikäläisessä kulttuurissa se on merkinnyt paljon sekä hyvää että pahaa. Eräs Pohjois-Afrikan Open Doors -työntekijöistä sanookin, että Mauritanian kirkon tulevaisuus riippuu paljolti siitä, miten uusi kirkko suhtautuu rahaan, ja pystyvätkö harvat korruptoitumattomat paikalliset kristityt näyttämään esimerkkiä seuraavalle sukupolvelle.
Mauritanian kirkolla ei ole juuri lainkaan historiaa. Historioitsijat väittelevät siitä, olisiko nykyisen Mauritanian alueella voinut olla joitakin kirkkoja viidennen vuosisadan alusta lähtien. Varmaa on, että kaikki kristinuskon jäljet katosivat islamin saapuessa. Nyt maassa on noin 3,3 miljoonaa asukasta, joista enintään 700 on muslimitaustaisia kristittyjä. Määriä on kuitenkin hyvin vaikea arvioida.
Toisen OD-työntekijän mukaan paikallisesta kirkosta on jäljellä hyvin vähän, ja se on kriisissä. Tilanne on pahentunut vuodesta 2009 alkaen Al-Qaidan väkivaltaisten iskujen vuoksi. Monet ulkomaalaiset ovat lähteneet maasta ja samaan aikaan myös ulkopuolinen rahoitus tyrehtyi. Kaiken tämän seurauksena kirkko on hajanainen ja vähäväkinen, ja sen ilmapiiri on lannistunut.
Vainottu kirkko on monille suuren intohimon kohde. On vaikea tunnustaa, että monet kutsuvat itseään ”uskoviksi” mielessään taka-ajatuksia. Hyvää tarkoittava kansainvälinen apu sitä tarvitseville veljille ja sisarille on samalla luonut ”markkinan” niille, jotka vain tekeytyvät Jeesuksen seuraajiksi.
Yrittäjiä on monenlaisia. Pahimmassa tapauksessa ns. vakaumus on yksinomaan hyödyn tavoittelun väline. Toisilla (luultavasti enemmistöllä) on kyllä jonkin verran vilpitöntä uskoa, mutta he keskittyvät ulkopuolisen avun tavoitteluun kaikin mahdollisin keinoin. Usko Jeesukseen on jäänyt sivuosaan. Useimmat tarkkailijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että on olemassa pieni joukko uskovia (ehkä 30-40), joihin ulkopuolinen raha on vaikuttanut mahdollisimman vähän. Meidän on syytä rukoilla ahkerasti, että he pysyvät tällaisina jatkossakin ja ymmärtäisivät todellisen avun tulevan Jeesukselta eikä ”ulkomaisista rahastoista”.
”Heikkous rahan suhteen johtuu monenlaisista kulttuuritekijöistä, ja ulkopuolisen rahan tuoma hetkellinen ’siunaus’ on vääristänyt tilannetta. Jeesuksen maailmanlaajuisen kirkon tulee rukoilla ja toimia tältä pohjalta. Kaikkia työkaluja tulee käyttää viisaasti, jotta ne voisivat auttaa nuorta paikalliskirkkoa synnyttämättä riippuvuutta. Asiaan on suhtauduttava nöyrän kriittisesti”, sanoo eräs Pohjois-Afrikan OD-työntekijä.
Tutustu lisää Mauritanian tilanteeseen.
