Kirjoittanut
Ristin Voiton päätoimittaja painottaa, ettei väärinkäytöksiä pidä puolustella. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät myönteiset uutiset kiinnosta mediaa.
Helluntailaisen Ristin Voiton päätoimittaja Leevi Launonen huolehtii, että kuvaamalla vain kristillisyyden piirissä esiintyviä epäkohtia vaikutetaan samalla yleiseen mielikuvaan kristillisestä uskosta.
– Mediaa ei juuri kiinnosta se hyvä, mitä seurakunnat jatkuvasti tekevät yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseksi. Sen sijaan kaikki skandaalit ja epäeettiset tapausesimerkit vääristyneestä kristillisyydestä ovat median herkkupaloja.
– Kuvaamalla hengellisen toiminnan epäterveitä ja usein marginaalisia ilmiöitä media samalla vaikuttaa yleiseen mielikuvaan kristillisestä uskosta, Launonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan tällä viikolla.
Kriisiviestintätaitoja kaivataan
Launosen mukaan ”seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen johto tarvitsee myös nykyistä parempia mediavalmiuksia negatiivisen julkisuuden kohtaamiseen”.
– Kriisiviestintätaitojen tulisikin olla hengellisten johtajien selkäytimessä. Tämä edellyttää puolestaan mediakoulutusta.
—
Pääkirjoitus (RV 19/2013)
Media ja vääristynyt usko
Vääristynyt ja epäterve hengellisyys on jälleen viime aikoina noussut mediassa näkyvästi esiin. Monet kristillisen kentän tunnetut vaikuttajat ovat saaneet täyslaidallisen avointa kritiikkiä ja syytöksiä erilaisista väärinkäytöksistä.
Myöskään helluntailiike ei ole jäänyt arvostelusta osattomaksi. YLE TV1:n muutama viikko sitten esittämässä Inhimillinen tekijä -ohjelmassa helluntaisaarnaajan tytär kirjailija Leena Lander kuvaili kriittisesti omaa lapsuuttaan ja hengellisesti epätervettä kasvuympäristöään. Samoin toissa sunnuntaina nähdyssä YLEN Aamu sydämellä -ohjelmassa helluntailaisuuden kuvaa maalailtiin kovin synkin värein.
Median huomiota on saanut osakseen myös toimittaja Janne Villan hengellistä väkivaltaa käsittelevä kirja, joka julkaistiin maaliskuussa. Kirjassa tuodaan esiin vuosien tutkimustyön tuloksena laaja todistusaineisto hengellisen toiminnan väärinkäytöksistä.
Millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi tehdä? Ainakin seuraaviin kokoaviin toteamuksiin on mahdollista päätyä.
Profaania mediaa ei juuri kiinnosta se hyvä, mitä seurakunnat jatkuvasti tekevät yksilöiden ja yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseksi. Sen sijaan kaikki skandaalit ja epäeettiset tapausesimerkit vääristyneestä kristillisyydestä ovat median herkkupaloja. Kuvaamalla hengellisen toiminnan epäterveitä ja usein marginaalisia ilmiöitä media samalla vaikuttaa yleiseen mielikuvaan kristillisestä uskosta. Onkin hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa yhä useampien Jumalan palvelijoiden ura tulee päättymään negatiivisiin kohujuttuihin. Tätä on median valta.
Väärinkäytöksiä ei pidä kuitenkaan puolustella. Epäkohdat tulee tunnustaa, ja niihin on uskallettava puuttua. Säilyäkseen terveenä ja elinvoimaisena hengellinen työ tarvitsee vahvaa seurakunnallista johtajuutta ja turvallisia johtajuusrakenteita. Yhden henkilön ympärille syntyneiden toimintamallien ja vallankäytön opillisista, eettisistä ja taloudellisista riskeistä meillä on jo aivan riittävästi näyttöä.
Seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen johto tarvitsee myös nykyistä parempia mediavalmiuksia negatiivisen julkisuuden kohtaamiseen. Kriisiviestintätaitojen tulisikin olla hengellisten johtajien selkäytimessä. Tämä edellyttää puolestaan mediakoulutusta.
Ennen muuta tässä ajassa tarvitaan terveen harkinnan henkeä ja henkien erottamisen lahjaa, joista Paavali opettaa Uuden testamentin kirjeissään. Epäterveisiin ilmiöihin puuttumisessa on oltava lähtökohtana Jumalan sanan periaatteiden hyvä tuntemus ja Pyhän Hengen raitis ohjaus.
Vain terve kristillisyys vakuuttaa ihmiset evankeliumin muuttavasta voimasta.
