Kirjoittanut
Sansan lähetystyöntekijä Elina Braz de Almeida kirjoittaa kuulumisia Kroatian evankelisen kirkon Kutinan seurakunnasta. Nyt korona-aikana seurakunta on vahvistanut erityisesti tavoittavaa työtään sosiaalisen median kanavissa.
Kutinan seurakunnan vuosikokouksessa kävimme läpi edellistä vuotta ja vuosikertomusta. Yllättävän paljon isoja tapahtumia mahtui pienen seurakunnan vuoteen. Järjestimme muun muassa Kirkkopäivät ja Kirkon nuorisopäivät – molemmat isoja tapahtumia kirkossamme. Saimme pitää luonamme monia harjoittelijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja ryhmiä Suomesta.
Oli myös monenlaisia kirkollisia toimituksia – pienessä seurakunnassa nämäkään eivät ole itsestäänselvyys. Vuoden aikana seurakunnan jäsenmäärä kasvoi.
Lisäksi oli remontteja. Saimme Kutinan kaupungilta pienen tuen, jonka turvin vaihdoimme muun muassa kirkon pääovet. Yhdessä seurakuntalaisten kanssa päätimme, minkälaiset ovet saisivat olla johdattamassa ihmisiä kirkkoomme.
Muutamista vaihtoehdoista äänestyksen voitti erään seurakuntalaisemme itse piirtämä luonnos. Siinä ovien väliin piirtyy risti, ja näin myös evankelinen teologia tulee symbolisesti esiin heti ovella. Paikallisella puusepällä oli vaikeuksia saada ovet valmiiksi. Milloin mikäkin oli syynä, kun kyselimme ovien valmistumisaikataulua.
Kun ovet lopulta saatiin paikoilleen, ilmeni uusia ongelmia. Lukko ei toiminut kunnolla. Väillä ovea ei saanut lukkoon, ja välillä sitä ei saanut auki. Huomasimme myös, että pitkän odotusajan syyksi annettu ”ykköslaatuisen saarnipuun etsiminen” ei pitänyt paikkansa.
Media vie sinne, minne kirkon työntekijä ei pääse
Näitä yhteisiä vaikeuksia ja iloa kirkon ovien kanssa muistelin, kun koronaepidemian vuoksi suljin ne viimeisen jumalanpalveluksen jälkeen. Toisaalta olin surullinen, kun seurakunnan yhteiset kokoontumiset jäivät. Ja toisaalta taas olen innostunut kaikista uusista mahdollisuuksista tavoittaa ihmisiä.
Tässä palataan takaisin Kroatian työn historian juurille. Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) on toimintansa alusta asti vienyt evankeliumia sinne, minne lähetystyöntekijät eivät ole päässeet. 1970-luvulla työtä tehtiin radion välityksellä rautaesiripun takana.
Median avulla pääsemme tänäänkin niihin paikkoihin Kroatiassa, mihin kirkon työntekijän tai lähetystyöntekijän on vaikea tai mahdoton päästä. Kroatian evankelisen kirkon radio- ja tv-työ tavoittaa Kroatiassa ja sen rajojen ulkopuolella.
M18-tiimi etsii kadonneita lampaita
Nyt on aika vahvistaa työtämme sosiaalisessa mediassa. Meillä on siihen uusia ideoita, joita toteutamme yhteistyössä M18-tiimin kanssa. Sansa on tukenut Kroatiassa jo kymmenisen vuotta tavoittavaa M18-työtä.
Nimi M18 tulee Matteuksen evankeliumin 18. luvusta. Siellä on Jeesuksen vertaus paimenesta, jolla on sata lammasta ja kun yksi niistä katoaa, paimen jättää 99 lammasta ja etsii yhden kadonneen. Työn tarkoituksena on löytää se yksi kadonnut, ja usein ne paikat ovat syystä tai toisesta sellaisia, joihin ei kirkon työntekijä tai perinteinen seurakuntatyö pääse.
Välineinä M18-työssä käytämme pääasiassa tanssia, musiikkia ja mediaa. Tämän työn kautta tavoitamme erityisesti lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään.
M18-tiimi järjestää Kutinan kaupungissa tanssi-, pilates-, musiikki-, media- ja englannin kielen tunteja tiloissaan lähes kirkon naapurissa. Tätä kautta tutustumme uusiin lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Heitä kutsumme mukaan seurakunnan toimintaan ja elämään, mutta ennen kaikkea Jeesuksen luo.
Jos olemme hiljaa, Jumala voi laittaa kirkon ovet puhumaan
Nyt on tärkeää olla mukana ihmisten elämässä ja välittää rohkaisua ja toivoa näinä epävarmuuden aikoina. Sosiaalinen media on mainio kanava siihen. Lapset ja nuoret ovat yhteyksissä opettajiinsa, M18-tiimin lähetystyöntekijöihin WhatsAppin, Instagramin, TikTokin ja muiden nuorten suosimien sovellusten kautta.
Jokaisella harrasteryhmällä on myös oma WhatsApp-ryhmä, missä vaihdetaan kuulumisia nyt tiheämmin kuin aikaisemmin. Rohkaisemme myös hengellisissä tilaisuuksissamme käyneitä nuoria käyttämään erilaisia raamattusovelluksia.
Kirkon ovesta vielä. Suomalainen ystäväni, joka on alan ammattilainen, katsoi ovea ja sanoi: ”Puu on kakkoslaatua, mutta kyllä se menettelee. Saat siitä tarinan kerrottavaksesi: Kukaan muu ei tee ykköslaatua kuin Jumala.”
Ystäväni on ateisti. Tämä muistutti minua ainakin kahdesta asiasta. Ensinnäkin, jos me olemme hiljaa, niin Jumala voi laittaa vaikka kirkon ovet puhumaan. Ja toiseksi rohkaiskoon tämä meitä kaikkia myös uuden edessä. Ei pelätä, vaikka ei heti ykköslaatua tulisikaan, tärkeää on aloittaa jostain. Jumala tekee kakkoslaadusta ykköslaatua.
Elina Braz de Almeida
Kirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 2/2020.
