Pääkaupunkiseudun yhteiskristillinen Mahdollisuus muutokseen -mediamissio päättyi viime lauantaina, mutta mediakampanjan jälkeinen työ esimerkiksi mukana olleissa evankelisluterilaisissa seurakunnissa jatkuu.
Seurakunnat kutsuvat kampanjan tiimoilta yhteydenottaneita muun muassa messuun ja erilaisiin pienryhmiin.
– Meidän kannaltamme on tärkeää, että mission kautta ihmiset löytävät paikkansa seurakunnassa. Tulemme kutsumaan ihmisiä tutustumaan seurakuntaan ja keskustelemaan uskonkysymyksistä. Usko on elämänmittainen hengellinen polku, joka voi jonkun kohdalla alkaa tällaisesta missiosta, Roihuvuoren seurakunnan kirkkoherra Pekka Kaskinen sanoo.
Kaskinen on yksi niistä harvoista pääkaupunkiseutulaisista, luterilaisista kirkkoherroista, jotka luotsasivat seurakuntansa mukaan mediakampanjaan.
Medialähetysjärjestö IRR-TV:n koordinoiman mediamission taustalla oli useita kymmeniä kristillisiä toimijoita, mutta vain joitain evankelisluterilaisia seurakuntia.
Kampanja sai julkisuudessa osakseen myös kritiikkiä – juuri luterilaisten suunnalta.
– Nopean aikataulun lisäksi yksi syy, miksi luterilaiset tahot eivät lähteneet mukaan, on nähdäkseni se, että meillä vierastetaan ihmisten mukaan kutsumista ja herättelyä. Se nähdään helposti uskon luokitteluna ja vaatimisena.
– Itse ajattelen kuitenkin, että evankelioimisessa on kyse siitä, että kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle, mistä löytää ruokaa, tuhlaajapoika toiselle, että kotiin on hyvä palata. Siinä ei vähätellä toisten uskoa eikä luokitella ihmisiä. On kristillisen uskon mukaista kertoa, että Jumala voi auttaa, Kaskinen sanoo.Kaskinen näkee, että seurakunnan velvollisuus on olla juuri siellä, missä puhutaan Jumalasta ja herätetään kiinnostusta hengellisiin asioihin. Teologisista eroista ei pidä tehdä liian helposti kynnyskysymyksiä.
– Jos 80 prosentissa asioista voidaan olla samaa mieltä, 20 prosenttia jää toleranssialueelle, hän linjaa.
Kaskinen muistuttaa, että vaikka Suomen evankelisluterilaisten seurakuntien talous ei riipu tällä hetkellä toimintaan osallistuvien ihmisten määristä vaan pyörii veroina kerättävillä jäsenmaksutuloilla, tilanne voi muuttua.
– Euroopan ulkopuolella aktiivinen ihmisten tavoittaminen on luterilaisillekin seurakunnille elinehto. Pitää löytää uusia ihmisiä seurakunnan yhteyteen, jotta seurakunta voi olla olemassa.
– Meillä on seurakunnissa vahvaa perustoimintaa, mutta jos me emme aktiivisesti pyri tavoittamaan ihmisiä, se saattaa nopeastikin osoittautua vakavaksi osaamisvajeeksi.
– Tilanteemme on nopeasti muuttumassa siihen suuntaan, että tällaista taitoa tarvitaan. Jo nykyään pääkaupunkiseudulla elää yli 400 000 kirkkoon kuulumatonta, Pekka Kaskinen sanoo
