Mitä kristityn tulisi ajatella median esiin tuomista enkelikokemuksista?
Viime vuosina media on täyttynyt mitä erilaisimmista enkelikokemuksista. Katolilainen mystikko Lorna Byrne aloitti buumin vuonna 2008 kirjallaan Enkeleitä hiuksissani. Byrne väittää nähneensä enkeleitä lapsesta asti. Enkelit ovat hänelle niin läheisiä, että niillä on nimet.
Julkisuudessa enkelikokemuksistaan ovat viime vuosina puhuneet myös muun muassa Norjan prinsessa Märtha Louise, näyttelijä Pamela Tola, laulaja Meiju Suvas sekä ex-urheilija ja näyttelijä Manuela Bosco. Lehtijutuissa käytetään usein sellaisia ilmaisuja kuin ”korkeampi voima”, ”energiat” ja ”henkioppaat”. Laulaja Katri Helena saa viestejä kuolleilta läheisiltään, vaikka kieltää heidän muuttuneen enkeleiksi – se ajatus näkyy taas esimerkiksi Lorna Byrnen haastatteluissa.
Mediassa tällä hetkellä korostuva käsitys enkeleistä ei ole raamatullinen, toteaa helluntaiherätyksen Iso Kirja -opiston opettaja Tero Järventausta.
– Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia ja avustajia, mutta ne ovat Raamatussa aina toissijaisessa roolissa ja niiden palvonta tai yhteyden ottaminen enkeleihin ei ole Raamatun mukaista.
Synti ja ristinkuolema puuttuvat
Enkelit, ’lähettiläät’, mainitaan 108 kertaa Vanhassa testamentissa ja 165 kertaa Uudessa testamentissa. Nimeltä niistä mainitaan vain kaksi.
Viestin tuomisen lisäksi enkeleillä on todennäköisesti myös suojeleva tehtävä. Se on nähtävissä esimerkiksi Psalmin 91 jakeissa 11-12: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet – -.”
Lorna Byrne kertoo kirjoissaan saaneensa Jumalalta ja enkeleiltä tehtäväkseen ”levittää sanomaa, että kaikilla ihmisillä on suojelusenkeli ja kaikilla ihmisillä on sielu”. Byrnen näkemät enkelit esimerkiksi suojelevat ja opettavat ihmisiä, antavat voimaa, parantavat ja kuljettavat sieluja taivaaseen.
Näyttää siltä, että mitä suurempi rooli enkeleille annetaan, sitä kauemmaksi kristinuskosta ajaudutaan.
– Enkelit ovat kristinuskoa keskeisempiä esimerkiksi mormonismissa, Tero Järventausta mainitsee.
Kolossalaiskirjeessä (2:18–19) kerrotaan, että seurakuntaan oli tullut vääriä opettajia, joista jotkut palvoivat enkeleitä. Näillä opettajilla ei ollut yhteyttä Kristukseen.
Myös nykymedian enkelijutuista näyttävät puuttuvan sanat synti, Jeesus ja ristinkuolema. Lapin Kansan kirjallisuuskriitikko Heidi Lakkala kirjoittaa arviossaan, että Lorna Byrnekin on teoksissaan kulkenut yhä kauemmas kristinuskosta ja Jeesuksen rooli kirjoissa on kutistunut kutistumistaan.
Ei kiiltokuvalle
Enkelikirjailija Lorna Byrne kirjoittaa myös joulusta, mutta Jeesuksella ei vaikuta olevan hänen käsityksessään kovin suurta roolia. Byrnen ajattelussa enkelit kuuluvat kaikkien uskontojen joulun aikoihin vietettäviin juhliin ”juhlistettiinpa niissä Jeesuksen Kristuksen syntymää tai ei”.
”Enkelit katsovat sekä seimeä että sen ympärillä olevia ihmisiä, ja heidän kaunis ilmeensä on tulvillaan ihmetystä ja rakkautta”, Byrne kuvailee joulumessua paikallisessa katolisessa kirkossaan.
– Enkeleistä tulee helposti kristinuskon kiiltokuvaelementtejä, joista on kiva puhua. Raamatun mukainen usko sisältää kuitenkin aina myös ihmisissä pahennusta herättäviä väittämiä, Tero Järventausta toteaa.
