Kirjoittanut
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen vaikuttaja Aino Kanniainen katsoo yhteisönsä kehittyneen avoimempaan suuntaan.
Perhe- ja psykoterapeutti Aino Kanniainen tuntee lestadiolaisuuden sisältä päin. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n perhe- ja diakoniatyöryhmän jäsen on myös toiminut liikkeen pää-äänenkannattajan, Päivämiehen, verkkolehden blogistina sekä kirjoittanut ihmissuhteisiin liittyviä artikkeleita SRK:n julkaisuihin.
Aino Kanniainen sanoo, ettei tunnista itseään lestadiolaisena naisena median luomasta kuvasta.
– Vanhoillislestadiolaisuutta on kuvattu usein jäykkänä patriarkaalisena yhteisönä, jossa miehet päättävät asioista ja naiset ovat heille alisteisessa asemassa. Meillä jokaisella on kuitenkin ainutlaatuinen ja yksilöllinen näkökulma elämään ja omaan asemaan naisena.
Kanniainen kertoo kasvaneensa itse kodissa, jossa häntä arvostettiin ja kannustettiin monin tavoin.
– Myös oma avioliittoni pohjautuu keskinäiseen rakkauteen ja tasa-arvoiseen yhdessä asioista päättämiseen. Elämänvalintojani olen saanut toteuttaa vapaasti. Myös ympärilläni näen paljon onnellisia naisia, miehiä, äitejä, isiä ja perheitä. Ja on koskettavaa nähdä, miten juuri kipeimmissä elämäntilanteissa usko antaa heille luottamusta vaikeiden vaiheiden läpikäymiseen.
Kehitys vienyt avoimempaan suuntaan
Aino Kanniaisen mukaan vanhoillislestadiolaisuus on kehittynyt avoimempaan suuntaan vaikeiden kysymysten kohtaamisessa.
– Opistoissamme järjestetään esimerkiksi perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneille vertaistukikursseja. Emme ole sokeita elämän kipeillekään asioille. Siellä missä kohtaamme inhimillistä kärsimystä, tarvitsemme erityistä herkkyyttä asettua toisen rinnalle.
Julkisesti puhuttaneita seikkoja vanhoillislestadiolaisuudessa on esimerkiksi naisen asema seurakunnassa ja perheessä.
Kanniaisen mielestä Raamatusta löytyvät perusteet naisten ja miesten väliselle tasa-arvolle.
– Raamattu asemoi naisen ja miehen luomistyön perusteella tasa-arvoiseksi ja -vertaiseksi, joskin erilaisiksi (1. Moos. 1:27). Meidän ei tarvitse kilpailla keskenämme, vaan voimme arvostaa ja kunnioittaa toistemme erilaisuutta.
Kanniaisen mielestä naisen yhteiskunnallinen asema on kehittynyt sadan viime vuoden aikana monessa suhteessa myönteiseen suuntaan.
– Myös yhteisössämme olemme naisten ja miesten tasa-arvon, luovuttamattomien ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden kannalla. Tämä toteutuu muistaessamme Raamatun sanat: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.”
”Lapsiin liittyvät ratkaisut nousevat henkilökohtaisesta uskosta”
Lasten vastaanottamiseen liittyvät ratkaisut pohjautuvat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä Kanniaisen mukaan ”uskon kautta avautuvaan näköalaan elämän pyhyydestä ja Jumalasta elämän antajana”.
– Minulta on kysytty, voiko uskovainen käyttää ehkäisyä äidin vakavaan väsymiseen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi. Sairauden hoitaminen on tärkeää. Silti näin henkilökohtaiseen ja puolisoiden yksityiseen asiaan ei kukaan toinen voi antaa yksiselitteistä vastausta. Päätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle. Ratkaisut nousevat henkilökohtaisen uskon kautta, Kanniainen linjaa.
– Näin syvällisen kysymyksen esittäjää ei kuitenkaan saisi jättää yksin, vaan häntä on autettava löytämään sellainen ratkaisu, jonka kanssa hän voi hyvällä omallatunnolla elää Jumalan johdatukseen luottaen.
Juhani Happonen
