Kirjoittanut
Luonnonkatastrofeja ja terveyskriisejä, kuten pandemiaa, voidaan lähestyä yhteisöllisenä stressinä, jolloin tarve informaatiolle ja tilanteen selvittämiselle kasvaa. Mediatutkija Eila Murphy kirjoittaa koronaviestinnästä.
Kriisitilanteessa ihmisten maailma muuttuu ja rutiinit joutuvat kyseenalaisiksi. Viestintää tarvitaan tilannekartoituksen tekemiseksi ja merkityksen antamiseksi kriisille. Tästä käytetään myös käsitettä ”sense-making”. Siinä yhdistyvät ymmärrys tilanteesta ja tunteet sitä kohtaan.
Tarkastelen ensin koronaviruspandemiaan liittyviä ongelmakohtia ja Aasian paikallismedian toimintaa tilanteessa. Lopuksi annan muita esimerkkejä kriisiviestinnästä.
Koronan kohtaaminen kriisinä
Koronapandemian kohtaamista voidaan tarkastella neljästä eri näkökulmasta. Ne ovat tyypillisiä tämänkaltaisissa, maiden rajoja ylittävissä kriiseissä (Ansell, Boin ja Keller, 2010).
1) Epävarmuus tilanteen lähtökohdista ja kulusta, koska tietoa ei saada muista maista. Tämän vuoksi on oleellista saada mediaan luotettavia asiantuntijoita kertomaan tilanteesta tai käyttää luotettavia lähteitä. Tätä paikallisradioasemat ovat tehneetkin.
2) Vaikeus saada muista maista voimavaroja tilanteeseen reagoimiseen. Esimerkiksi koronapandemian alussa oli puutetta maskeista ja hengityskoneista. Tämän vuoksi tarvitaan jo etukäteen sekä globaalia yhteistyöverkostoa että kunkin maan omaa valmiutta. Paikallisyhteisöjen osallistaminen ja toimiminen yhdessä viranomaisten, kylien ja järjestöjen kanssa tulee mahdolliseksi paikallisen median avulla.
3) Koordinoidun yhteistyön puute. Koska moni maa joutui taistelemaan saman ongelman parissa samaan aikaan, niillä ei ollut voimavaroja jakaa apua toisille. Ensivastehenkilökuntaa pitää kouluttaa etukäteen ja sopia nopeasta tarvikejakelusta. Luonnonkatastrofin sattuessa tällaisia tarvikkeita ovat esimerkiksi huovat, vedenpuhdistustabletit, kuivamuona, sidetarvikkeet, lamput ja radiot. Kriisiradiotoiminnan (First Response Radio, FRR) yhteydessä on koulutettu filippiiniläisiä, indonesialaisia, intialaisia, nepalilaisia ja pakistanilaisia toimimaan luonnonkatastrofeissa.
4) Kansalaisten kanssa viestintä. Jos kansalaiset eivät ole luottaneet maan hallitukseen ennen kriisiä, kriisiaikana luottamuksen puute usein lisääntyy. Siksi tarvitaan maiden rajoja ylittävien puolueettomien järjestöjen toimintaa, kuten Maailman terveysjärjestöä (WHO). Lisäksi tarvitaan kansalaisten äänen tuomista mediaan. Myös kriisiradiotoimintaan kuuluu paikallisten asukkaiden haastattelu, niin että he saavat jakaa kokemuksiaan muille. Samalla lisääntyvät yhteisöllisyys ja yhteisön ”sense-making”.
Koronaesimerkkejä Kiinan kristillisestä mediasta
Aasiassa kristillisen median haasteena on valita valtavasta uutisvirrasta luotettavaa tietoa ja luotettavat uutislähteet. Toisena haasteena on valita sosiaalisen median avaruuteen tulevista keskusteluista ne, joihin olisi hyvä reagoida.
Kristillisen median pyrkimyksenä on kuunnella tarkoin yleisön sydänääniä ja olla herkkänä pelon, ahdistuksen, vihan ja jopa raivon ilmauksille. Kristillinen sanoma on kriisiaikana entistä tarpeellisempi.
Tavallisesti kriisiaikoina paikallisasemat haastattelevat suorissa lähetyksissä asiantuntijoita, kuten terveydenhoitohenkilökuntaa, lakimiehiä tai valtion viranomaisia. Eristysoloissa ei kuitenkaan ole mahdollista saada asiantuntijoita suoriin lähetyksiin eikä kansalaisia voi haastatella kadulla, mutta puhelinhaastatteluja voi tehdä pandemiasta riippumatta.
Pandemian aikana kiinalaisen kristillisen radiokanava Liangyoun (Hyvä ystävä) sisällöissä ovat korostuneet toisaalta henkisen ja hengellisen puolen hoito ja toisaalta tiedonvälitys. Esimerkkejä:
Tämä päivä -nimisessä ohjelmaosiossa annetaan tietoa koronaviruksesta, kerrotaan tarinoita kuuntelijoilta ja jaetaan rukousaiheita.
- On järjestetty runsaan tunnin mittaisia rukousohjelmia kuuntelijoille, jotka tarvitsevat luottamusta ja lohdutusta stressissä.
- Taistele epidemiaa vastaan – rauhoita paniikki -niminen sielunhoito-ohjelma niille, jotka kokevat henkistä stressiä.
- Mikä ihana elämä -ohjelmassa jaetaan rohkaisevia tarinoita ja myötäeletään kärsivien kanssa.
- Yksi sydän Wuhanille -otsikon alla jaetaan päivittäin sosiaalisen median palvelu WeChatissa lyhyitä viestejä sekä pappien ja muiden sisällöntuottajien tekemiä rukouksia.
- Eri ohjelmaosioiden välissä jaetaan terveysvinkkejä.
Liangyoun yleisömäärä lisääntyi tammikuusta helmikuuhun kolmanneksella, mikä kuvaa hyvin sitä, että kriisissä turvauduttiin aiempaa enemmän kristilliseen mediaan.
Musiikki auttaa kriisin keskellä
Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) kriisiradiotyön kumppani on First Response Radio (FRR, ns. ensivasteradio). Kriisiradiotoiminta kouluttaa ja varustaa paikalliset tiimit toimimaan luonnonkatastrofeissa. Kriisin sattuessa voidaan katastrofialueelle kuljettaa kahteen matkalaukkuun mahtuva radiostudio, jonka avulla välitetään paikallisille asukkaille sekä elintärkeää tietoa että muita katastrofista selviämiseen liittyviä sisältöjä.
Luonnonkatastrofeista seuraa usein sekä henkisiä että fyysisiä kriisejä. Kriisiradion välittämät sisällöt pureutuvat näistä kumpaankin.
Esimerkiksi musiikin on todettu tuovan kaaoksen keskelle normaalin elämän tuntua (Hugelius, 2017). Musiikin lisäksi tietoiskut puhtaan veden saannista, ruuasta, hygienia- ja lääketarvikkeista sekä viranomaisten ja kansalaisten haastattelut radioidaan joko kriisiradion oman antennin kautta tai yhteistyössä toimivan järjestön lähettimien kautta.
Intian Biharin osavaltiossa vuonna 2018 tehty kriisiradiotyön arviointi osoitti, että ohjeet veden keittämiseksi auttoivat tulva-alueen kansalaisia eniten, ja näin moni välttyi ripulilta. Moni myös kertoi, että rohkaisun ja toivon sanoma sekä paikallisen musiikin kuunteleminen auttoivat jaksamaan eteenpäin.
Terveyteen liittyvissä kriiseissä First Response Radion kumppanina toimii terveysvalistukseen keskittyvä Health Communications Resources. Koronapandemian aikana on esimerkiksi Pakistanissa jaettu maaseutukylien ja slummien asukkaille terveysvalistusta tarjoavia video- ja ääniviestejä WhatsAppin tai Facebookin kautta.
Luottamus hallitukseen vaikuttaa ohjeiden noudattamiseen
Tutkimukset vahvistavat, että kansalaiset tarvitsevat kriisitilanteessa tietoa ja toimintaohjeita. Esimerkkejä:
Tieto siitä, mitä itse voi asian eteen tehdä, poistaa pelkoja. Koronaviruspandemian aikana selkeät ohjeet käsien pesemisestä ja tietyn etäisyyden ylläpitämisestä ovat auttaneet kansalaisia. Näitä tietoja myös paikallisasemat Aasiassa ovat välittäneet.
Kriisiviestintä lähtee luottamuksesta ja uskottavuudesta sekä siitä oletuksesta, että ihmiset haluavat toimia niin kuin on oikein. Tutkimuksissa on havaittu, että niissä maissa, joissa hallituksen luotetaan, kansalaiset noudattavat kriisiohjeita paremmin kuin siellä, missä hallitukseen ei luoteta. Jälkimmäisissä maissa väärä tieto (disinformaatio) ja huhut myös leviävät nopeasti. Sosiaalinen media mahdollistaa erilaisten näkemysten esille tulon, mutta se päästää läpi myös epäluotettavia viestejä, joiden totuudellisuus ja alkuperä on vaikeasti todennettavissa. (Valentini ja Kruckeberg, 2016)
Ihmiset tarvitsevat tietoa, ja siksi uutisten ja asiaohjelmien seuraaminen on lisääntynyt. Ei siis seurata sitä, mistä erityisesti pidetään vaan sitä, mikä on todellista. Euroopassa radion ja television uutisten seuraaminen on lisääntynyt vuoden 2020 alusta 21 prosenttia ja vuoden 2019 alusta 16 prosenttia. (Journalist Trust Initiative)
Eila Murphy
Kirjoittaja on Sansan mediatutkija, filosofian tohtori ja kasvatustieteiden maisteri. Hän tutkii mm. median käyttöä ja radiokuuntelua Aasiassa sekä päivittää medialähetystyön tietokantoja.
