Kirjoittanut
Lähetys elää ja voi hyvin -seminaarissa Helsingissä käytiin läpi Arushan maailmanlähetyskonferenssin merkitystä ja sen antia suomalaiseen keskusteluun.
− Meillä pitää olla näky Herran vuonna 2018! Uskommeko itse ilosanoman? Elämmekö siitä? Haluammeko jakaa sitä toisille?, kuulostelee Kokkolan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö Aune-Inkeri Björkström. Hänen mielestään lapsissa ja nuorissa, heidän tavoittamisessaan, on lähetyksen tulevaisuus.
Björkströmin mukaan on silmiä avaavaa tajuta, miten erilaisissa olosuhteissa kristityt ja kirkot eri maissa toimivat – ja miten hyväosaisia lopulta suomalaiset ovat.
Meidän on oltava halukkaita muuttumaan ja aikaansaamaan muutosta, jotta evankeliumi saavuttaisi tulevat sukupolvet. Jälkikristillistyvässä Suomessa kirkko, jokainen seurakunta, minäkin tarvitsee uuden evankelioimis- ja lähetysnäyn. Niitä on vaikea enää erottaa toisistaan, ja myös maahanmuuttajilla on oikeus kuulla evankeliumi.
− Viestinnässä on jatkuvan päivityksen paikka: miten viestiä nykysuomeksi kristinuskon ydinsanomasta, käsitteistä (kuten armo, synti, vanhurskaus), lähetyksestä. Omankielinen Raamattu on edelleen paras lähetystyöntekijä. Miten saisimme sen kulumaan suomalaisten käsissä?, Björkström koostaa ja kyselee.
Aune-Inkeri Björkström osallistui maaliskuussa Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) järjestämään maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssiin Tansanian Arushassa. Hän piti pyydetyn puheenvuoron Mitä Arusha merkitsee minulle ja työlleni? huhtikuussa Helsingissä Lähetys elää ja voi hyvin -seminaarissa, jonka järjesti Kirkon lähetystyön keskus (KLK). Pyrkimyksenä oli käydä läpi Arushan kokouksen merkitystä ja sen antia suomalaiseen keskusteluun.
Jumalan lähetyksen tulevaisuus Arushan valossa?
Seminaarissa pidetyssä paneelissa KLK:n lähetysteologi Jaakko Rusama esitti panelisteille yhden kysymyksen: Miltä Jumalan lähetyksen tulevaisuus näyttää Arushan kokouksen valossa? Silti vastauksia kertyi enemmän kuin juttuun sopii.
− Sanotaan, että Afrikasta palaa ensimmäisen käynnin jälkeen eri mies. Minun kohdallani se ainakin pitää paikkansa. Palattuani mietin, miten ihmeessä pystyn jakamaan kaiken tämän, kansainvälisen työn sihteeri Markus Silvola Olarin seurakunnasta ja Espoon seurakuntayhtymästä sanoo.
Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindbergin mielessä pyörii moni asia, vaikka hän näkeekin kirkon tulevaisuudessa toivon. Vähemmistöjen asema ja evankeliointi muun muassa mietityttää häntä.
− Meillä olisi oppimista esimerkiksi siitä, miten messiaaniset juutalaiset kertovat Jeesuksesta muille juutalaisille. Vaistosin Arushassa vähän Israelin-vastaista asennetta, mutta lähetys kuuluu kaikille. Kaikilla on jotakin annettavaa, Lindberg jatkaa. Hän on ollut Israelissa juutalaistyössä, mutta kertoo myös hyvin tuntemastaan musliminaisesta.
− Hän kysyi, että mitä kristityt tekevät Jeesuksella. Minulle tuli kairoshetki, Jumalalle otollinen. Kerroin, että minulla on sataprosenttisesti tiedossa, mitä tapahtuu kuolemani jälkeen, mutta hänellä ei lainkaan.
Pyhä Henki on aktiivinen ja toimii, missä haluaa
Kaikki panelistit olivat mukana Arushan kokouksessa, niin myös ortodoksista teologiaa opiskeleva Annamari Moilanen Suomesta ja Bosseyn ekumeenisessa instituutissa Sveitsissä ekumeenista missiologiaa opettava professori Benjamin Simon. Hän oli Arushassa osaltaan KMN:n edustajana vastuussa yli 50 työpajasta eli warshasta.
− Ongelmien lista oli siellä loputon ja tulevaisuus on haastava, myös pienelle ortodoksikirkollemme Suomessa. Iloitsin hymyilevistä kasvoista ja esimerkiksi siitä, kun aasialainen nainen kertoi olevansa jo toisen sukupolven kristitty, Moilanen vastaa.
Simonin mukaan Pyhä Henki on aktiivinen ja toimii, missä haluaa. Hän korostaa, että nuoria näkee jo paljon Afrikan ja Aasian kirkoissa. Että ilmapiiri on kokonaan uusi. Mutta että tarvitsemme kirkoissamme ymmärrettävän kielen myös nuorille.
Muutos ei ole tulossa, se on jo tullut
Markus Silvolan mielestäkään muutos ei ole tulossa, vaan se on jo tullut. Iso asia sitten on: Miten kirkkomme suhtautuu siihen.
− Suurin haasteemme on sellaisten ihmisten tavoittaminen, jotka eivät nyt ole täällä, eivätkä katso YouTube-lähetystä tästä seminaarista. Ihmisten, jotka eivät ole kiinnostuneita kirkon asioista, aikuisten ja nuorten.
Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) verkostotoiminnan johtaja Mervi Viuhko osallistui Arushan kokoukseen Suomen lähetysneuvoston (SLN) virallisena delegaattina. Hän nostaa monipuolisessa jälkiseminaarin esitelmässään esille muun muassa Arushan konferenssin yhteydessä pidetyn GETI 2018:n (Global Ecumenical Theological Institute), joka oli suunnattu nuorille ja tuleville lähetysjohtajille. Suomalaisia sen ohjelmaan osallistui neljä.
− Nuoret eivät edusta vain kirkon tulevaisuutta. He ovat jo kirkon tätä päivää, Viuhko korostaa.
Perusteelliset puheenvuorot pitävät Arushan jälkiseminaarissa myös Suomen Vapaakirkon lähetysjohtaja Nanna Rautiainen ja Fida Internationalin johdosta eläkkeelle jäänyt Arto Hämäläinen, joka kuvaa nykyiseksi päätehtäväkseen toimimisen kansainvälisen helluntaiyhteisön lähetysyksikön puheenjohtajana.
Hämäläistä mietityttää, voimaannutetaanko marginaalissa, reunalla eläviä riittävästi. Samoin se, onko KMN:n Yhdessä kohti elämää -asiakirjassa rukouksen rooli liian heikko. Rautiainen taas muistuttaa, että meidät kaikki on kutsuttu opetuslapsia tekeviksi opetuslapsiksi.
