Kirjoittanut
Etelä-Meksikon alkuperäisväestöön kuuluva kristitty pariskunta elää elämäänsä uskossa mutta aina varuillaan, hiljaisesti ja näkymättömissä. Asuinalueen muut asukkaat pitävät heitä paholaista palvelevina koirina.
Guadalupe Perez ja hänen vaimonsa Leticia Sanchez asuvat noin 30 000 asukkaan yhteisössä, jonka pääelinkeinona on maissin ja papujen viljely.
Perinteet velvoittavat yhteisön jäseniä palvomaan Jumalaa yhteisissä juomingeissa ja alkoholista kieltäytyminen katsotaan tottelemattomuudeksi ja kunnioituksen puutteeksi.
Myös pyhimysten kunnioitus, kuvien palvonta sekä juhlamenojen rahoittaminen kuuluvat perinteiden kunnioittamiseen, jota vanhemmat ja yhteisön johtajat ovat opettaneet.
Tapojen noudattamatta jättämisestä voi seurata taloudellisia rangaistuksia, vankeutta, jopa maastakarkoitus. Kristityksi kääntyvän onkin tiedostettava joutuvansa monenlaiseen ahdinkoon hylätessään vanhat tapansa.
Koska yhteisö haluaa pitää kiinni perinteistään, kristinusko ja sen mahdollinen kasvu koetaan uhkaksi ja se on vainon todellinen syy, sanoo Letician veli Benito Ton.
Salaisina ensimmäisinä
Benito ja hänen vaimonsa olivat asuinpaikkansa ensimmäiset kristityt. Yli 14 vuoden ajan he elivät maanalaisina kristittyinä jatkuvassa paljastumisen ja karkotuksen pelossa. Benito kertoo, kuinka evankelisia kristittyjä pidettiin jopa saatananpalvojina.
Halutessaan kuulla evankeliumia pariskunta matkusti salaa lähimpään kaupunkiin. Chiapasin yhteisöissä tämä oli tavallista.
Välttyäkseen epäilyiltä Benito ylläpiti yhteisön perinteitä, oli läsnä tapahtumissa ja piti uskonsa salassa. Se oli vaikeaa aikaa, sillä kenenkään kanssa ei voinut puhua uskosta. Hän vain odotti kohtaavansa jonkun, joka haluaisi kuulla ja jonka puolesta voisi rukoilla.
Vuonna 2002 Guadalupen vaimo sairastui vakavasti. Kukaan heidän tuntemistaan lääkäreistä ei osannut antaa oikeaa diagnoosia ja hoitoa Leticialle. He eivät silloin olleet vielä kristittyjä, vaan elivät perinteiden mukaan ja epätoivoissaan etsivät apua jopa spiritistiltä. He saivat kuulla olevansa noiduttuja ja sairauden olevan saatanan lähettämä.
Letician vointi kuitenkin parani pariksi kuukaudeksi, mutta sitten sairaus taas paheni. Vuoden 2023 puolivälissä Leticia pyysi miestään soittamaan perheelleen, koska tunsi olevansa kuolemaisillaan.
Letician sisko, Beniton vaimo, pyysi pariskuntaa vierailulle kotiinsa puolen tunnin moottoripyörämatkan päähän. Sisko todisti Leticialle, kuinka Jumala oli parantanut hänet monista sairauksista. Sisko kutsui paikalle tutun pastorin, joka kertoi Guadalupelle ja Leticialle evankeliumin.
Pastori sanoi Leticialle, että jos hän ottaa Herran vastaan, hän paranee. Leticia ajatteli, ettei hänellä kamppailussaan ole enää mitään menetettävää ja vastasi: ”Kyllä, haluan antaa itseni Herralle”, ja siitä lähtien hän on ollut terve.
Karkotus uhkaa
Kiitollisuudesta Jumalalle pariskunta kutsui kotiinsa koolle perheensä ja pastorin, joka kertoisi heille evankeliumin. Yhteisö sai tietää asiasta ja koti tutkittiin. Viranomaiset tulivat kuulustelemaan Guadalupea ja alkoivat tarkkailla heitä. He huomasivat perheen toimivan toisin kuin yhteisön muut jäsenet, eivätkä he pitäneet siitä. Alkoi vaino.
Neljän päivän kuluttua Guadalupe ja Leticia kutsuttiin kirkkoon kokoukseen. Heitä pyydettiin kaikkien edessä kieltämään kristinusko. ”Teillä on vielä aikaa perääntyä,” heille sanottiin uhkaavasti. He eivät kieltäneet uskoaan.
Viikon kuluttua komissaari kutsui koolle uuden kokouksen päättämään toimenpiteistä asiassa. Elleivät he kieltäisi uskoaan, heidän talonsa poltettaisiin, vesi ja sähkö katkaistaisiin ja puiden kaataminen omilla mailla kiellettäisiin. Lopuksi heidät uhattiin karkottaa.
Elleivät he kieltäisi uskoaan, heidän talonsa poltettaisiin, vesi ja sähkö katkaistaisiin ja puiden kaataminen omilla mailla kiellettäisiin. Lopuksi heidät uhattiin karkottaa.
Samoin kävi Benitolle, kun hänen huomattiin olevan kristitty ja vastuussa Guadalupen ja Letician kääntymisestä.
”Minulta kysyttiin, miksi johdatin ihmisiä ajattelemaan eri tavalla. Minua syytettiin perinteiden katoamiseen johtavasta yhteisön hajottamisesta. Sain vastaani vääriä syytöksiä, jotta menettäisin maineeni”, Benito kertoo.
Myös Benito vaimoineen uhattiin karkottaa uskonsa vuoksi.
Perheen tilanne sai Letician itkemään ja rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi heidän yhteisössään, sillä maa on Jumalan. “Herra, elämämme on sinun käsissäsi. Lähdemme tai jäämme, sinun tahtosi tapahtukoon. Me luotamme sinuun.”
Ovi vuoropuheluun avautuu
Heille annettiin kaksi viikkoa aikaa kieltää uskonsa, sen jälkeen edessä olisi karkotus. Avuttomina he kääntyivät pastorin puoleen ja pyysivät neuvoa. Pastori otti yhteyttä Open Doorsiin, jonka kautta löytyi asianajaja José Alfredo Santis neuvonantajaksi puolustautumiseen.
Koettelemus päättyi 7. heinäkuuta 2023. Asianajaja José Alfredo otti yhteyttä kunnan viranomaisiin, ja pidettiin kokous, jossa sovittiin, että Guadalupen perhettä ei karkotettaisi ja että perhe voisi harjoittaa kristillistä uskoa, tosin vain yhteisön ulkopuolella ja tietyin rajoituksin. Vastineeksi perhe jatkaisi työtään yhteisössä ja harjoittaisi uskontoaan yksityisesti.
Sopimuksen mukaan näissä kodeissa voidaan nyt rukoilla, mutta julkinen hartaudenharjoitus on kielletty. Pastoreita tai julistajia ei sallittu yhteisössä eikä kirkkorakennusta saanut rakentaa.
“Voimme kokoontua muualla, mutta haluaisimme kuulla Jumalan Sanaa vapaasti täällä. Tätä vapautta meillä ei ole”, Guadalupe toteaa.
Matka lähimpään kaupunkiin, jossa on kirkko, maksaa 22 euroa henkilöltä. Koska rahaa kuljetuksiin ei ole, suurin tarve kohdistuu tähän.
Guadalupen ja Beniton perheet ovat tilanteen helpottaessa osallistuneet Vahvana läpi myrskyn -koulutukseen, jossa opitaan raamatullisia tapoja käsitellä ja ymmärtää vainoa. Vuonna 2023 tämän työmuodon kautta puututtiin yli 30 vainotilanteeseen Chiapasin osavaltiossa ja järjestettiin 34 koulutusta.
“Saamme kuulla, kuinka myös Herramme kärsi vainoa ja samoin kärsivät veljemme muualla maailmassa. Koulutus on avartanut ajattelutapaamme ja innostanut tutkimaan enemmän Raamattua. Olemme saaneet täyttyä tyyneydellä ja rauhalla, kun ymmärrämme syyn vainoon”, Leticia ajattelee.
Vastoinkäymisistä huolimatta Guadalupe ja Leticia vakuuttavat, ettei heidän uskonsa horju.
”En luovu uskostani Jumalaan. Hän on minun auttajani ja Hän ansaitsee ylistyksen ja kunnian, sillä Hän antaa elämän, terveyden ja osoittaa tien eteenpäin”, Leticia sanoo ja jatkaa:
”Kaikille, jotka kanssamme kärsivät vainoa, sanomme: ´Älkää olko huolissanne, sillä tämä kaikki on väliaikaista. Jumala ei koskaan hylkää. Hän on luvannut meille iankaikkisen elämän ja paljon muutakin. Vain sinnikkäästi vainon keskellä eläen saavutamme kaiken sen’.”
