Kirjoittanut
Kirkkohallituksen jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen toteaa Ylelle, että jumalanpalvelus on ”enemmänkin ruisleipää kuin karkkia”.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelus etenee tutulla kaavalla, mutta miksi vaikkapa sunnuntainen jumalanpalvelus on juuri sellainen kuin se on? kysyy Yle.
– Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että jumalanpalveluksella on varsin pitkät juuret. Ja vuosisatojen kuluessa siihen on kertynyt tiettyjä tapoja. Olennaista on kuitenkin nähdä siinä kaksi painopistettä, joista toinen on Raamatun lukeminen ja saarna, ja toinen on ehtoollisen vietto. Näistä se jumalanpalvelus rakentuu aina, Terhi Paananen vastaa.
Missä on elokuvista ja ulkomailta tuttu viihteellisyys? Miksi suomalainen jumalanpalvelus ei innosta kansaa jaloilleen taputtamaan?
– En meinannut kuulla oikein, kun itse en liitä viihteellisyyttä jumalanpalvelukseen mitenkään, Paananen toteaa ja lisää:
– Ajattelen, että jumalanpalveluksen on tarkoitus olla aivan muuta kuin viihdettä. Viihde on ikään kuin mielen karkkia, jota syödään hetken mielijohteesta ja joka hetken aikaa pitää nälän poissa. Jumalanpalvelus on enemmänkin kuin ruisleipää tai lihasoppaa, se ravitsee ihmistä syvemmin kuin pelkkä karkki, Paananen täsmentää.
Lue koko juttu tästä
