Kirjoittanut
Sastamalalainen pastori Jari Rankinen toivoo, että eri paikkakunnilla toimivat messuyhteisöt voisivat olla osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntaa: – Se estäisi yhteyden katkeamisen paikallisseurakunnan ja luterilaisten kristittyjen kasvavan joukon välillä. Ratkaisu palvelisi myös messuyhteisöä. Se saisi elää kirkossa, johon siihen kuuluvat on kastettu ja jolta he ovat paljon saaneet.
Parikymmentä vuotta sitten ei juuri ollut messuyhteisöjä. Nyt niitä on kymmeniä eri puolella Suomea:
– Luterilaiset kristityt kokoontuvat jumalanpalvelukseen, kuulevat Jumalaa sanaa, rukoilevat, laulavat virsiä ja viettävät ehtoollista. Tämä kuitenkin tapahtuu kirkkomme paikallisseurakuntien rakenteiden ulkopuolella.
– Monille näistä jumalanpalvelusyhteisöistä on tullut seurakunta eli kristittyjen yhteyttä kokeva joukko, joka palvelee ja saa voimia palveluun ja jota evankeliumi ja ehtoollinen hoitavat.
Jari Rankinen haluaisi selvittää, voivatko messuyhteisöt olla osa paikallisseurakuntaa.
– Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua tätä ei enää kannata miettiä, koska on kuljettu liian kauas toisista.
Hän muistuttaa, että Raamatussa on selvä, voimakas vaatimus toimia kristittyjen yhteyden hyväksi ja rakentaa sitä. Yhteyden rikkomisesta varoitetaan.
Rankisen mielestä messuyhteisöjä ei voida pakottaa muuttumaan paikallisseurakuntien kaltaisiksi.
– Ehto ei voi olla sekään, että paikallisseurakunnan kirkkoherran ja kirkkoneuvoston täytyy saada hallita ja johtaa yhteisöjä. Toisaalta ei voi vaatia, että paikallisseurakunnan – mikäli yhteisö on osa sitä – on maksettava yhteisön pastorin palkka ja muita kuluja.
– Nyt tarvitaan niitä, jotka tietävät ja päättävät, miten paikallisseurakunnassa toimitaan. Ja niitä, jotka tuntevat messuyhteisöjä ja joille ne ovat rakkaita. Löytäisivätkö he yhdessä ratkaisuja, miten messuyhteisö olisi osa paikallisseurakuntaa?
Jari Rankinen kirjoitti aiheesta Elämä-lehden kolumnissaan.
