Kirjoittanut
Kolme neljästä avioerosta lähtee liikkeelle naisen aloitteesta. Naiselle muodostuu usein ”etulyöntiasema” eron jälkeiseen elämään.
Yrittäjä Pekka Nurmela kertoo, että avioerosta toipumisen alkoi huomata siitä, että työhön ja elämään alkoi hiljalleen löytyä uutta virtaa ja ideoita.
– Kohdallani toteutui se, että ensimmäinen vuosi eron jälkeen on usein paha, mutta sitten alkaa helpottaa.
Nurmela kertoo, ettei aiemmin uskonut, että suhde lapsiin voisi erossa parantua. Niin on kuitenkin käynyt, koska omalla vuoroviikolla vanhempana tulee enemmän keskityttyä jälkikasvuihin.
– Syntyy uusi perhekulttuuri. Tulee uusia yhteisiä asioita, jotka ovat meidän kolmen välisiä.
Maanviljelijäperheessä kasvanut Pekka Nurmela, 42, halusi nuorena tuulettaa navetan tuoksut vaatteistaan ja kouluttautui it-alalle.
Yrittäjyys siirtyi kuitenkin pojalle verenperintönä, ja Nurmela on ollut perustamassa useita yrityksiä. Yksi luomuksista on etätulkkausta lähes sadalle puhutulle kielelle tarjoava Youpret-palvelu.
Puolisonsa Pekka tapasi aikanaan rippileirillä. Avioliiton nuoret solmivat parikymppisinä.
Ensimmäisen lapsen syntymän aikoihin vuonna 2006 Nurmelat kohtasivat myös ensimmäisen aviokriisinsä. Sen tunnelmissa nuoripari suuntasi NMKY:n avioliittoleirille Pieksämäelle.
Kokemus leirillä oli vallankumouksellinen. Pariskunnan kommunikaatio korjaantui, läheisyys ja lämpö palasivat tulehtuneen tilanteen keskelle.
– Tietysti halusimme auttaa muitakin. Ryhdyimme avioliittotyöhön tukipariksi.
Vain pieni osa eroista jää tilanteeseen, jossa sota on päällä ilman loppua.
Vuonna 2019 avioliittoa oli takana 20 vuotta. Puolisot nelikymppistyivät.
– Tutkimusten mukaan siinä kohtaa ihminen on kaikkein onnettomimmillaan, Pekka Nurmela sanoo.
Suhde alkoi rakoilla eri syistä. Tässä jutussa ei kuvailla eroa tarkemmin, koska käytössä on vain toisen puolison kertomus.
Nurmeloiden kohdalla kävi kuitenkin samoin kuin suurimmassa osassa suomalaisia avioeroja: eroa haki lopulta nainen, muutaman kuukauden asumuseron jälkeen.
Pekka Nurmela kuvaa vaihetta itselleen sumuiseksi.
– Ero tuo valtavan häpeän kokemuksen. Surua kaikesta siitä, mikä ei toteutunut.
Vielä muutamaa kuukautta ennen eroa pariskunta oli toiminut tukiparina toisille aviopareille.
– Elämä on joskus valtavan ristiriitaista. Koimme vieläpä onnistumista muiden auttamisessa. Itseämme emme voineet lopulta auttaa.
Kaiken kivun ja epävarmuuden keskellä edessä oli myös puhelu avioliittotyön koordinaattorille.
– Itkien kerroin, että emme ole enää käytettävissä tukiparina.
Perheen hengellisessä yhteisössä vapaaseurakunnassa tilanne huomattiin muuttoilmoituksen myötä.
– Olen kiitollinen siitä, että pastori otti yhteyttä ja keskustelimme tilanteesta.
Pekka Nurmela kuuli ryhmästä eron kokeneille miehille ja lähti mukaan ryhmään. Kokemus oli, jos ei sentään avioliittoleirin vertainen, kuitenkin positiivinen ja rohkaiseva. Auttamishalu aktivoitui jälleen, ja Nurmela kouluttautui eroryhmän vetäjäksi Espooseen.
Miessakit ry on julkisrahoitteinen miesten hyvinvoinnin hyväksi toimiva yhdistys. Sen työalaan kuuluu miesten tukeminen muun muassa vanhemmuudessa, yksinäisyydessä, masennuksessa ja erotilanteissa.
Lasten asioista puhuminen ryhmässä on isille hyvin tärkeää.
Erosta elossa -ryhmät kokoontuvat viikoittain kymmenen viikon ajan kahden tunnin tapaamisiin.
Mitä eroryhmässä tapahtuu?
– Jakson alussa kaikki kertovat oman erotarinansa, ja ryhmään muodostuu sisäinen yhteys, Pekka Nurmela kertoo.
Lasten asiat nousevat ryhmissä usein keskiöön.
– Ne ovat isille hyvin tärkeitä. Tulevaisuus on vielä tuntematon, ja moni pelkää menettävänsä yhteyden lapsiinsa.
Erotilanteissa tulee esiin se, että miehet eivät äitien tavoin ole tottuneet olemaan tekemisissä sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa.
– Lastenvalvonnassa työntekijä on usein nainen, joka puhuu miehelle vierasta kieltä. On tyypillistä, ettei mies tule tilanteessa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Nurmelan mukaan huoltajuusjärjestelyissä moni mies ajautuu tekemään ”huonoja diilejä”.
– 80 prosenttia lähivanhemmuuksista menee äideille. Etävanhemmalla on heikompi asema. Ratkaisut tehdään muutaman kuukauden sisällä, jolloin eron emotionaalinen kuorma on kova.
Kolme neljästä avioerosta lähtee liikkeelle naisen aloitteesta. Naiselle muodostuu näin usein myös etulyöntiasema eron jälkeiseen elämään. Tutkimusten valossa mies on usein yllätetty ja jää myös yksin, koska sosiaaliset verkostot ovat miehellä naista heikommat.
Ryhmän päättymistä juhlitaan yleensä saunoen.
– Makkaranpaistossa vitsaillaan veljellisesti, ja nuotion äärellä jätetään jäähyväisiä menneelle elämälle. On jaettu kokemus selviytymisestä, Nurmela summaa.
Eroryhmän vetäjä joutuu kohtaamaan säännöllisesti raastavia tilanteita. Miten estää sijaiskärsijyys, jossa muiden taakoista tulee kuin omia?
– Miehet, joita kohtaan, ovat sellaisia, jotka ottavat vastuun omasta tilanteestaan, Pekka Nurmela sanoo.
– Tietysti itselläni täytyy myös olla tietoisuus siitä, että en voi käydä taisteluja kenenkään puolesta.
Nurmelan mukaan kymmenen viikon jakso vertaisryhmässä riittää siihen, että näkökulma elämään ja tilanteeseen muuttuu merkittävästi valoisammaksi.
– Itselleni antaa paljon se, että näen ihmisten saavan tasapainoa elämäänsä. Saan seurata sitä positiivista muutosta.
Pekka Nurmelan mukaan rohkaisevaa on, että vain pieni osa eroista jää tilanteeseen, jossa sota on päällä ilman loppua.
– Noin viisi prosenttia eroista kriisiytyy pysyvästi. Mutta jos kriisiytyy, ammuksia ei sitten säästellä. On selvää, että lapset kärsivät näissä tilanteissa valtavasti.
Nurmela itse asuu entisen puolison kanssa lähekkäin.
– Tilanteeseen nähden se on varmaankin paras ratkaisu.
Lapset käyvät samaa koulua kuin ennen, koti vaihtuu vuoroviikoin.
Nurmelalle oman kivun keskelle syntynyt missio miesten auttamiseksi on osaltaan kantanut eteenpäin. Ryhmässä syntyy vertaisuuden tila, jossa on helppo puhua.
– Miehet kyllä puhuvat, jos tilanne vain on sopiva.
– Miehet kaipaavat positiivista palautetta ja rohkaisua. On mukava kannustaa, kun kuulee jonkin tilanteen edenneen ja menneen hyvin.
Mutta vielä, kun avioliittotyöntekijä siirtyy ”avioerotyöntekijäksi”, onko kyse romahduksesta?
– Ihan varmasti itsetunto ja identiteetti ovat saaneet kolhuja verrattain enemmän, koska olen ollut
itse vetämässä parisuhdekursseja. Minä olin se, joka autoin muita.
– Toivoisin kuitenkin, että seurakunnissa suhtauduttaisiin eronneisiin myötätuntoisesti. Eroryhmissä huomaa, että ihmiset kyllä osaavat nähdä kaiken sen, mitä itse tuotiin siihen omaan katastrofiin.
– Uskon myös, että ero on mahdollisuus uuteen alkuun ja kasvuun. Kaikesta huolimatta.
