Kirjoittanut
Mikkelissä 1980 syntynyt Jani Kiesilä häipyi lopullisesti kaupungista, koska poliisit eivät enää halunneet miestä maisemiinsa. Isätön kaveri oli väkivaltainen huumekauppias, joka lopulta löysi taivaallisen Isän huumerahoja piilottaessaan.
Jani Kiesilä oli pätevä kaveri ja hyvä koulussa. Stipendejä hänelle tuli useana vuonna peräkkäin. Kotona asiat olivat hyvin: oli poreammeet, hienot talot ja monta autoa.
Sitten alkoi isän juopottelu. Joulut olivat kauheita: lapset saivat arvailla, kuka hakataan ja milloin hakataan, Kiesilä kertoo Radio Dein Ex Criminals -ohjelmassa.
Kerran 13-vuotiaana poika tuli itse humalassa kotiin. Koko perhe istui keittiön pöydän ääressä, kaikki humalassa isää ja äitiä myöten.
− Isä sanoi, että ei sinusta tule mitään, et sä meidän poika olekaan.
Jani katsoi ympärilleen ja ymmärsi tilanteen: miten täällä kaikki muut ovatkin vaaleahiuksisia ja hän on tumma?
− Silloin tajusin, että en olekaan tätä sakkia. Se erillisyyden tunne siinä hetkessä, se mursi jotain tosi, tosi syvältä.
Isättömälle löytyi isähahmoja
Kiesilän perhe rupesi pian muutenkin rakoilemaan. Äiti lähti vasemmalle ja isä oikealle. Kummankaan mukaan poika ei mahtunut, joten hän jatkoi yksin eteen päin. Ja pian olikin vastassa seuraa, jossa liikkui huumeita.
− Jos isäukkoa ei ole, totta kai sitä kaipaa. Kyllä niitä isähahmoja sitten löytyi muualta ja pääsin koviin piireihin.
”Myyt kamaa, niin hienosti menee ja sä pärjäät tässä”, Kiesilälle sanottiin.
Siinä oli jotain, mitä nuori mies kaipasi. Hän todella pärjäsi Mikkelin alamaailmassa ja nousi arvoasteikossa ylöspäin. Ja kun hän jäi kiinni, ensimmäinen linnareissu odotti Sukevalle vuonna 1999.
Mikkelissä Kiesilä teki poliisin kanssa lopulta sopimuksen, että ei enää astu jalallaan kaupunkiin. Kannusteeksi hän sai jopa syytteen anteeksi ja hyllyllä olleen ajokortin takaisin.
− Pidin oman puoleni sopimuksesta ja pysyin Vantaalla, mies kertoo.
Tässä on sinulle tie
Pääkaupunkiseudulla rikolliset puuhat jatkuivat ja huumekauppa kävi. Mutta lopulta koitti muutoksen päivä, kun Kiesilä oli ollut virolaisten kanssa asioilla ja tehnyt tosi hyvän tilin.
− Olin niin iloinen, kun tulin kotiin. Rupesin laittamaan seteleitä kääröihin ja jemmaan väliseinän sisään. Niitä kantaessani oli yhtäkkiä aivan kuin minut olisi jysäytetty lattialle itkemään. Tajusin, että kaikki on feikkiä. Jumala aivan kuin näytti, että tämä tie vie kuolemaan.
”Mä tietämällä tiesin, että tässä on mun mahis.”
Kiesilä itki lattialla seteleiden seassa ja huusi tuskassaan, ettei halua olla enää pahan puolella. Hän koki, että Jumala puhuu: ”Tässä on sinulle tie, tätä kulje, niin käy hyvin.”
− Mä tietämällä tiesin, että tässä on mun mahis. Jumala oli kutsunut mua kaksi kertaa elämän varrella, ja jostain tiesin, että tämä on viimeinen kutsu.
Kiesilä veti kamat kontulalaisesta vessanpöntöstä alas ja soitti aamulla tutuille, että nyt tämä on tässä.
Hän kertoo menneensä usein illan hämyssä Kontulan Metrokappelin takapenkkiin istumaan. Siellä hän myös teki lopullisen uskonratkaisun tapahtumassa, jossa vanha vankilakaveri Lauri ”Late” Johansson oli puhumassa. Ympyrä oli sulkeutunut.
Teksti: Heikki Paatelma, Ali Niemelän ja Lauri Johanssonin haastattelun pohjalta
Voit kuunnella Jani Kiesilän koko haastattelun Dei Plussasta, Ex-Criminals -ohjelmasta (14.5.2024).
* * Jani Kiesilän haastattelu on alun perin julkaista radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 2/2024. Voit tilata lehdestä itsellesi näytenumeron.
