Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Mihin kolehtirahat katosivat?

 

Aili Maria Manninen työskenteli pitkään Bangladeshin Naogaonissa. Kuva: Lähetysyhdistys Kylväjä

Aili Maria Manniselta hupeni eräänä Bangladeshin työvuotena 70 päivää yksinomaan oikeusjuttuihin. Silti antoisia työvuosia kertyi kehitysmaassa noin 30. Ensi sunnuntaina 3.9. Lähetysyhdistys Kylväjä juhlii hänen elämäntyötään.

Aili Maria Manninen kävi ensimmäistä kertaa Bangladeshissa vuonna 1981 kolmen kuukauden jaksolla. Ensimmäinen työkausi Lähetysyhdistys Kylväjän palveluksessa käynnistyi 1987.

Yllätys oli, että niitä vain kertyi, peräjälkeen!

Karas-Sana neliöb. 18.-24.11.

En osannut ajatella Bangladeshin työtä elämäntehtävänäni. Menin kun tarvetta oli. Jumala valitsi minut tähän työhön. Sen ansiosta elämästäni tuli rikkaampaa kuin itse osasin ajatellakaan, hän summaa.

Viimeisimmältä työkaudeltaan Manninen palasi Suomeen maaliskuussa 2016.

Toukokuussa 2017 hän vastaanotti Kirkkopalvelujen myöntämän, seurakuntatyön kultaisen ansiomerkin.

Viime kuukaudet lähetti on koostanut Bangladeshin monet kasvot -kirjaa, joka sisältää 40 värikästä tositarinaa menneiltä vuosilta useammaltakin eri kirjoittajalta.

Lähetysyhdistys Kylväjä julkaisee kirjan sunnuntaina Suomen Raamattuopistolla, jossa samalla vietetään Heinolassa nykyisin asuvan Aili Maria Mannisen elämäntyön juhlaa.

”Toisen syyttäminen tavallista”

Kirjassa Manninen muistelee avoimesti sekä hyviä että huonoja hetkiä Bangladeshissa. Hän tunnustaa, että oikeusjutut saivat hänet toisinaan pakokauhun valtaan.

Niihin hän joutui syyttömänä toimiessaan vuorollaan koko järjestön vastaavana Bangladeshissa.

”Valmistaudun kohtaamaan viranomaisia pukeutumalla tavallista arkisaria juhlavampaan sariin. Kun käsittelyvuoro tulee, yllätyn, kun minut ohjataan – hyvä tavaton – seisomaan syytettyjen häkkiin! Sen ovella seisoo aseistettu poliisi alusta loppuun.”

”Ukil todistelee muun muassa, kuinka tällaista järjestöä kuin BLM-F ei koskaan ole rekisteröity Naogaonin osoitteeseen. Hän syyttää minua maassaolosta ilman viisumia, valheellisten todisteiden antamisesta ja muusta vastaavasta. Väitteet ovat niin heppoisia, että ne hymyilyttävät.”

Järjestön monivaiheinen oikeusprosessi kesti kaikkiaan 15 vuotta.

Vastuun kantaminen omista teoista on bangladeshilaisille erityisen vaikeaa ja toisen syyttäminen tavallista. Riita-asioissa kumpikin puoli toimii väärin, vaikka molempien pitäisi pyytää anteeksi ja välttää uutta riitaa, Manninen toteaa.

Sitä kuvaa pian julkaistavassa kirjassa myös luku kolehtirahojen häviämisestä evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Neljän vuoden aikana katosi 64 000 takaa (noin 800 €), mihin suomalaiset joutuivat puuttumaan.

Yksi pastoreista myönsi vasta vähitellen, pala palalta, ottaneensa rahat omaan käyttöönsä, joskin muutama muukin syyllinen löytyi.

Luottamuksesta väkevyyttä

Aili Maria Mannisen Bangladeshin muistoja värittää kuitenkin myönteisyys – aito kokemus Jumalan hyvyydestä, huolenpidosta ja työn etenemisestä.

– Jumala hoitaa ja kantaa työssä sekä vaikeuksien keskellä. Raamattu sanoo, että luottamus Jumalaan on teidän väkevyytenne. Näin se on!

Manninen teki työuransa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin tuetuissa hankkeissa kansalaisjärjestö BLM-F:n yhteydessä.

Kymmenen ensimmäistä vuotta keskittyivät terveyden edistämiseen. Vuoden 2000 alussa painopiste siirtyi kehitysmaan naisiin, joita hän tuki lisätulojen hankkimisessa.

Vuosina 2009–2016 Manninen kantoi vastuun kyläyhteisöjen kehittämisohjelmasta, johon sisältyi opastusta ja toimintaa käden taitoihin, kotieläimiin, toimeentulon hankintaan, hygieniaan ja vesihuoltoon liittyen.

Projektityön rinnalla hän antoi panostaan Bangladeshin luterilaisen ELCB-kirkon toimintaan työskennellen mahdollisuuksien mukaan kouluttajana ja hallintotehtävissä.

Kirkossa on vain noin tuhat jäsentä.

Koko maan väestöstä kristittyjä on vain puoli prosenttia. Heidän asemansa köyhyyden ja muiden uskontojen puristuksessa on tukala, Manninen tiivistää.

– Muutoinkin jokaisen ihmisen tarpeita kunnioittava kehitysyhteistyö on Bangladeshissa yhä erittäin tarpeellista. Se tarjoaa tilaisuuden saavuttaa paikallisen väestön luottamus ja luo samalla edellytyksiä kristilliselle lähetystyölle.

Aili Maria Mannisen toimittama kirja julkaistaan ensi sunnuntaina kello 13.30 Suomen Raamattuopistolla. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita juhlaan.

Bangladeshin monet kasvot -kirjaa myy esim. Pala maailmalta -verkkokauppa.

 

Aiheet