Kirjoittanut
Apologialla tarkoitetaan uskon puolustamista. Kristitylle apologian taitaminen olisi Niirasen mukaan tärkeää paitsi toisella tavalla ajattelevien kohtaamisessa myös oman uskonelämän vuoksi.
– Sananmukaisesti ’apologia’ tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa puolustuspuhetta, jota esitettiin esimerkiksi oikeudessa. Kuuluisin esimerkki voisi olla varmaan Sokrates tai apostoli Paavali, Kansanlähetysopiston apologialinjasta vastaava Miikka Niiranen selittää.
Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Niirasta Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
– Sokrates piti puolustuspuheen kun häntä syytettiin kansankiihottamisesta, ja sitten hänet tuomittiin. Paavali piti monia puolustuspuheita. Apostolien teoista niitä voi lukea: puheita, joissa jonkun maaherran tai muun oikeudenistunnon edessä puolustetaan kristillistä uskoa ja evankeliumia.
– Tämä on se alkuperäinen sanamukainen merkitys, mutta termi on laajentunut jo Uuden testamentin aikana ja varsinkin nykyaikana tarkoittamaan yleistä kristillisen uskon puolustamista kaikkia niitä haasteita kohtaan, joita usko nykyajassa ja kaikkina aikoina kohtaa.
Niiranen vastaa Kansanlähetysopiston apologialinjan opinnoista. Vuoden kestävät opinnot pitävät sisällään apologian tarkastelua eri näkökulmista. Opinnoissa on käyty läpi esimerkiksi luterilaisia tunnustuskirjoja ja kulttuurista apologiaa: miten kulttuurilliset ilmiöt, elokuvat ja musiikki liittyvät uskonpuolustukseen tai miten ne kuvaavat kristillistä uskoa.
– Myös erilaisia nykyajassa vaikuttavia aatevirtauksia analysoidaan. Mistä ainesosista koostuu vaikkapa tämä epätäsmällisesti ’wokeksi’ nimitetty aatevirtaus? Siinä on postmodernismia, feminismiä ja kriittistä teoriaa. Mistä ne on tehty ja millä tavalla ne haastavat kristinuskoa?
– Toisaalta käydään läpi ihan ajattomia kysymyksiä, jotka tulevat aina vastaan: jumalatodistuksia ja kärsimyksen ongelmaa. Ne ovat sellaisia, joista yritetään saada jonkinlainen ote.
Apologia tärkeää kahdesta syystä
Miksi Niirasen mielestä kristityn tulisi osata puolustaa uskoaan järjen avulla?
– Uskon, että se on tärkeää kahdesta syystä, hän vastaa.
– Niin kuin itsellenikin, ensimmäinen syy on ihmisen ”oma pää”. Kyllä oma sydän tehtailee kysymyksiä ja epäilyksiä. Jotkut teologit ovat sanoneet sattuvasti, että ihmisen sydän on epäjumalatehdas. Kyllä sieltä nousee epäilyjä ihan luonnostaan.
Ihmisen taipumus epäilyksiin tulee vastaan myös Raamatun lehdiltä.
– Epäilevä Tuomas on hyvä esimerkki tästä: hän halusi vakuuttua järjellisesti Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja tulikin sitten siitä vakuuttuneeksi. Eli evankeliumissa annetaan konkreettinen esimerkki siitä, että on hyväksyttyä kysyä ja myös saada vastaus: kyseessä on ylösnoussut Herra.
– Toinen syy on se, että osaa vastata jos joku kysyy niin kuin Pietarin kirjeessä: ”Mihin meidän toivomme perustuu?”.
Tällaisia tilanteita varten on hyvä valmistautua, koska ne ovat usein todella nopeita – varsinkin alkuvaiheessa.
– Niistä voi tietenkin seurata pidempiä keskusteluja ja hyvä jos seuraakin, mutta sellaisissa alkuvaiheen tilanteissa on hyvä, jos on pienissä määrin vähän harjoitellut ja mietiskellyt, mitä joihinkin kysymyksiin vastaisi. Silloin vastaukset tulevat paljon helpommin.
– Vaikka me luottaisimme Pyhä Hengen johdatukseen – niin kuin tulee luottaa – niin Pyhä Henki toimii myös välineiden kautta, Niiranen selittää.
Ateistille kaikki on materiaa
Mitä Niiranen vastaisi yhteen tyypillisesti kristityiltä kysyttyyn kysymykseen: Jos Jumala on hyvä, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta?
Hän sanoo, ettei kysymykseen ole vain yhtä oikeaa vastausta.
– Lähtisin ehkä toteamuksesta, että tämä on ihan totuudenmukainen havainto, Niiranen selittää.
– Se, että voi havaita hyvän ja pahan olemassaolon vie seuraavan kysymyksen äärelle: onko olemassa joku mitta, jonka perusteella voidaan sanoa, että on olemassa hyvää ja pahaa? Jumalan olemassaolo, hänen hyvyytensä ja luonteensa on mittari sille, että hyvää ja pahaa on olemassa.
Ateistisen materialismin mukaan vain ainetta on olemassa. Tästä viitekehyksestä käsin on huomattavasti vaikeampaa ellei mahdotonta vastata hyvän ja pahan olemassaolon kysymyksiin. Onko hyvä ja paha jotain oikeasti olemassa olevaa vai onko se vain atomien liikettä, jolla ei välttämättä sinänsä ole mitään arvoa?
Niirasen mukaan tämä on hyvin tunnettu ristiriita, jota uusateistien johtohahmo Richard Dawkins tuo kirjoissaan esiin. Toisaalta tämä väittää, että on olemassa pelkkää materiaa ja kuitenkin samalla hän paheksuu uskontoja, koska niissä on jotain merkittävällä tavalla pahaa.
– Tämä vaikuttaa kovin ristiriitaiselta, Niiranen sanoo.
Apologiafoorumissa käsitellään ihmiskäsitystä
Kansanlähetysopistolla järjestetään vuosittain apologiafoorumi, joka pidetään tänä vuonna 25.-27.4. Tämän vuoden teemana on ”ihmisyyden palasia”.
– Odotettavissa on ihmiskäsityksen pohdintaa monesta näkökulmasta, Niiranen kertoo.
– Inspiraatio tähän on saatu tapahtuman yhteydessä ensimmäistä kertaa suomennettuna julkaistavasta C.S.Lewisin teoksesta Abolition of Man. Siinä Lewis hyvin tarkkanäköisesti joskin teoreettisesti pohtii, mihin se johtaa, jos meiltä katoaa luonnollisen järjen ja moraalin mukainen mittapuu sille, mitä on vaikkapa rohkeus.
– Lewis sanoo teoksessaan – näin vapaasti lainaten – että me vaadimme ihmisiltä rohkeutta, mutta emme enää millään tavalla opeta heille hyveitä. Hän kirjoitti tämän 1940-luvulla, Niiranen toteaa.
– Lewisista inspiroituneina olemme miettineet, mitä siitä on seurannut ja mitä siitä vielä tulee seuraamaan yhteiskunnassa, että luovumme kristillisestä tai ihan vaan teistisestä ihmiskäsityksestä. Miten kristittyjen olisi syytä tähän reagoida?
Mikä on sitten se ihmiskäsitys, joka nyt on valtaamassa alaa yhteiskunnassa ja kulttuurissa?
– Lyhyt analyysini voisi olla, että se on oikeastaan antiteesi kristillisyydelle. Se ei ole kovinkaan johdonmukainen ja siksi tämä ’woke’ on niin vaikeasti määriteltävä. Se sisältää paljon elementtejä.
Niiranen pitää määrittelyn vaikeutta ymmärrettävänä, sillä kristinuskon vaikutuksen vähentyessä ja kristillisen yhtenäiskulttuurin heikentyessä ihmiskäsitys on ikään kuin murentunut ”ihmisyyden palasiksi”.
– Voisi sanoa niin kuin G.K.Chesterton sanoi, että harhaoppi on sellainen asia, jossa yksi hyvä asia ajetaan kaikkia muita hyviä asioita vastaan, Niiranen selittää.
– Tämä on mielestäni aika oivallinen näkemys, sillä nykyään aika moni ihmiskäsitys vetoaa esimerkiksi vaikkapa sortokokemukseen tai tasa-arvon puutteeseen. Nämä ovat valideja pointteja. Mutta jos otetaan esimerkiksi yksipuolinen seksuaalivähemmistöjen sorto kapeakatseiseksi näkökulmaksi ja jätetään kaikki muut aspektit ihmiselämästä huomioitta ja järjestetään yhteiskunta sen mukaan – kuten jotkut aktivistit haluavat – siitä seuraa jotain ihan muuta, mitä ajateltiin.
