Kirjoittanut
Espoon piispa Tapio Luoma, Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki ja professori Miikka Ruokanen pohtivat kirkon haasteita Suomen teologisessa instituutissa (STI) järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Helsingissä 22.1.
Avuksi kirkon pulmiin ehdotettiin messuyhteyden vaalimista, kirkon keskeiseen sanomaan keskittymistä, tavallisten kirkon jäsenten aktivoimista ja missionaarisen kansankirkon käsitettä.
Paneelikeskustelun juontajana toiminut dosentti Timo Eskola esitteli pohjustukseksi kirkon tuoreen Haastettu kirkko -nelivuotiskertomuksen lukuja. Esimerkiksi kaksitoista vuotta sitten 77 prosenttia suomalaisista piti todennäköisenä, että Jeesus on Jumalan Poika. Vuonna 2011 vastaava osuus oli 44 prosenttia. Joulunajan kirkossakävijöiden määrä väheni puolestaan tutkitun nelivuotiskauden aikana 133 00 osallistujalla.
Nelivuotiskertomuksen tekemiseen osallistunut Hanna Salomäki totesi, että viimeisellä nelivuotiskaudella muutokset olivat suurempia kuin aiemmilla.
– Jokaisella tutkitulla sektorilla tapahtui huomattavia muutoksia. Meidän oli vaikea löytää yhtään kirkon työn osa-aluetta, jolla olisi tilastoissa tapahtunut positiivista kehitystä, hän sanoi.
Salomäen mukaan kirkon käyrät laskevat Pohjoismaissa ja koko Euroopassa.
– Jokainen sukupolvi on Euroopassa aiempaa vähemmän uskonnollinen. Sikäli ei voi ajatella, että Suomen kirkossa olisi tehty jotakin erityisen väärin, Salomäki sanoi.
– Suomessa oli ennen yleistä ”uskoa Jumalaan, mutta omalla tavalla”. Nyt kehitys on edennyt siihen, että jyrkän ateistinen identiteetti on nuorten keskuudessa vahvempi kuin koskaan aiemmin.
”Nykyisissä tilastoissa myös johdatusta”
Piispa Luoman mukaan kirkon luvut kertovat siitä, että ”tarvitsemme jatkuvaa herättelyä”.
– Minusta nämä nykyiset tilastot ovat myös johdatusta. Joudumme pohtimaan itseämme kristittyinä ja kirkkona.
Luoman mukaan kirkolla on nyt erityisesti kolmenlaisia ongelmia.
– Kirkolla on se mielikuvahaaste, että monet käsittävät sen koostuvan yksinomaan sen työntekijöistä. Todellisuudessa kirkko muodostuu kaikista sen jäsenistä.
Toinen vaikeus on piispan mukaan se, että ”jumalanpalvelus näyttää esitykseltä”.
– Miten saisimme jumalanpalveluksen miellettyä Jumalan palvomisen paikaksi, jossa tulemme kohtaamaan Jumalan ja toisemme? hän kysyi.
Kolmanneksi haasteeksi Luoma nimesi sen, että usko Jumalaan mielletään ”oudoksi”.
– Mikä tälle ajalle todistaisi, että usko ei ole kummallinen lisuke vaan elämän ydin?
– On keskityttävä kirkon hengelliseen elämään. On pystyttävä osoittamaan, että suurinkin syntinen saa uskoa olevansa Kristuksen oma. Heikolla uskolla on päästävä sisäpiiriin, Luoma kuvaili.
Dogmatiikan professori Miikka Ruokasen mukaan ”kirkollisessa keskustelussa on väistetty sitä tosiasiaa, että olemme laskevan uskonnollisuuden trendissä”.
– Ei ole kuitenkaan syytä epätoivoon. Valtionkirkon perintöä puretaan, mutta hengellisessä mielessä kirkko saattaa jatkossa olla vahvempikin kuin ennen, hän arvioi.
– Se on kuitenkin hälyttävää, että ihmiset eivät enää koe saavansa hengellistä ravintoa paikallisseurakuntien toiminnassa.
Ruokanen ehdotti, että Suomessa voitaisiin alkaa puhua ”missionaarisesta kansankirkosta”.
– Se pyrkisi lempeällä tavalla tuomaan evankeliumin ymmärrettäväksi, hän maalaili.
”Herätyskristityt aktiivisimpia kirkossa”
Keskustelun käännyttyä herätysliikkeisiin Ruokanen totesi, että vahva herätyskristillisyys nostaa alueen asukkaiden kirkkoonkuulumisprosenttia. Salomäki vahvisti asian. Hänen mukaansa melkein jokainen niistä neljästäkymmenestä seurakunnasta, joissa kirkkoonkuulumisprosentti on yli 90, sijaitsee jonkin herätysliikkeen vaikutusalueella. Salomäki huomautti myös, että vanhoillislestadiolaisia lukuun ottamatta herätysliikkeisiin kuuluvien aktiivisuus painottuu itse asiassa enemmän paikallisseurakuntien toimintaan kuin liikkeen omaan toimintaan.
Timo Eskola lisäsi, että herätysliikkeisiin kuuluvista yli 80 prosenttia osallistuu paikallisseurakuntien jumalanpalveluksiin, kun taas muista seurakuntien jäsenistä jumalanpalveluksiin osallistuu vain 7 prosenttia.
– Herätysliikkeiden onkin syytä pitää tiiviisti yhteyttä paikallisseurakuntiin ja niiden kirkkoherroihin, Luoma sanoi.
– Aistin heikon signaalin siitä, että ne, jotka ovat ikänsä olleet uskovia, ovat lähdössä kansankirkosta. Se olisi paha isku, Ruokanen kommentoi.
”Aikapommi on tulossa”
STI:n pääsihteeri Henrik Perret toi esiin tilaston, jonka mukaan Tukholman alueella enää kymmenen prosenttia asukkaista käy rippikoulun. Suomessakin kirkosta eroavat hänen mukaansa monet, jotka ovat olleet vuosia mukana isostoiminnassa. Nyt eroavat varsinkin parikymppiset.
– Aikapommi on tulossa näiden erojen suhteen, Perret arvioi.
– Juuri 20 ikävuoden tienoilla käyrät ovat laskeneet todella pahasti, Salomäki jatkoi. Rippikoulu ja isosuus nähdään vain yhtenä periodina elämässä. Ne merkit, jotka nyt ovat nähtävissä, tulevat voimistumaan.
Yleisökommentin esittänyt varusmiespappi esitti ongelmaksi sen, että ”nuorisotyö ei sitouta nuoria messuun, joka on seurakunnan elämän keskus”.
– Siellä kaikki ikäluokat kokoontuvat yhteen, ja sen kautta seurakunta hengittää, hän sanoi.
– Miksi nuoret eivät löydä messua? Olen kyllä luullut, että nuorisotyössä sitoutetaan siihen, Miikka Ruokanen kommentoi
– Minun seurakuntani työntekijät kyllä yrittävät sitouttaa. Sitoutuminen on sinänsä monimutkainen prosessi, piispa Luoma jatkoi.
Radio Dei lähettää STI:n 25-vuotisjuhlien paneelikeskustelun lauantaina 26.1. klo 15.30-16.30 (uusinta ma 28.1. klo 21.35-22.35).
