Kirjoittanut
Kiinassa asuva Professori Miikka Ruokanen pureutuu tuoreessa kirjassaan uskon keskeiseen kysymykseen siitä, voiko ihminen itse synnyttää uskoa. Hänen mukaansa ainoa keino uskon syntyyn on kolmiyhteisen Jumalan armo ja Pyhän hengen kosketus.
Miikka Ruokanen oli Radio Dein jouluvieraana ja Kirsi Rostamon haastateltavana 19. joulukuuta. Hän kertoi kuulumisia Kiinan kirkon tilanteesta ja selvitti, mistä hänen tuoreessa kirjassaan oikeastaan on kysymys. Ruokasen väitöskirjan aihe vuodelta 2018 oli ”Trinitarian Grace in Martin Luther´s The Bondage of the Will”, josta nyt on julkaistu suomenkielinen teos ”Miten uskoa kun ei voi uskoa? — Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely Ihmisen vapauden rajoista” (Kirjapaja, 2022).
– Miten uskoa, kun ei voi uskoa? Kysymys lähtee siitä, kun uskonpuhdistaja Luther ja humanisti Erasmus väittelivät, onko ihmisellä oma vastuu ensiksi poistaa armon esteitä ja vapaasti tehdä ratkaisu etsiä Jumalaa ja Kristusta sekä tunnustaa syntinsä. Erasmus edustaa vapaan tahdon oppia, jossa Jumala ei voi tehdä mitään, ellet sinä itse ota sellaista pientä, minimaalista aloitetta. Luther sanoo, että se ei ole mahdollista, koska ihminen ei voi omalla vapaalla ratkaisulla lakata tekemästä syntiä. Ja Lutherille synti on nimenomaan epäusko, Ruokanen sanoo.
Professorin mukaan vastaus kysymykseen on, että tarvitaan kolmiyhteisen Jumalan armo.
– Tarvitaan Jumalan Pyhän hengen kosketus ihmissydämeen niin, että ihminen huomaa, että enpäs minä olekaan vapaa ja olen oman epäuskoni ja itsekeskeisyyteni orja, vanki ja renki. Tarvitaan Pyhän hengen herättävä vaikutus. Pyhä henki lahjoittaa luottamuksen Kristukseen, ja itse asiassa enemmänkin: Kristus itse käy ihmisen sisimpään asumaan Pyhässä hengessä. Ja meistä tulee pyhän kolminaisuuden asunto ja temppeli.
Erasmus, joka oli rationalisti ja järkeilevä ihminen, korosti oikeudenmukaisuutta Jumala-suhteessa ja ajatteli, että kyse on tiedollisesta ratkaisusta. Ruokanen sanoo, että Lutherin käsitys on mystisempi ja ehdottomasti raamatullisempi.
– Jumala-suhde on rakkaussuhde. Ja rakkaussuhde ei synny vain käskemällä, rationaalisella päätöksellä tai älyllisesti ponnistelemalla. Se syntyy siten, että on olemassa toinen elävä osapuoli sekä sinä ja minä ihmisinä. Ja Jumala synnyttää sitten rakkauden itseänsä kohtaan meissä, Ruokanen kuvaa.
Kiinan kansan luonne sykähdytti heti
Miikka Ruokanen on systemaattisen teologian professori Nanjingin teologisessa seminaarissa Kiinassa, missä hän myös asuu. Hän kertoo olleensa viimeisen 27 vuoden aikana tavallaan kahden maan kansalainen, sillä hän on ollut välillä eri pituisilla virkavapailla Helsingistä ja ollut Kiinassa opettamassa teologiaa. Jäätyään Helsingin yliopistosta eläkkeelle hän on ollut Kiinassa kokotoimisesti.
Kun Ruokanen meni Kiinaan elokuussa 1996 aivan yksin eikä osannut sanaakaan kiinaa, kansa teki häneen heti vaikutuksen.
– Siinä kansassa ja sen luonteessa on jotain tavattoman avointa, lapsenomaista, spontaania, pehmeätä ja rakastettavaa, joka sykähdytti minua hyvin voimakkaasti. Ehkä Kiinan vanha kulttuuri on niin syvä, että ihmiset kohtelevat toisiansa hyvin kauniisti, annetaan paljon tunnustusta ja ilmaistaan kiintymys.
Siellä et ole akateemisen tiedon ”sisään kaataja” vaan myös kristitty persoonallisuus ja uskovainen professori.
Ruokanen on opettanut ensin Kiinan johtavissa yliopistoissa, mutta pikku hiljaa hänet vedettiin kirkon omien seminaarien pariin. Kiinassa on 25 teologista seminaaria, joista kaikista voi valmistua papiksi. Vuodesta 2004 alkaen hän on opettanut Nanjingin teologisessa seminaarissa, joka on ainoa kansallinen akatemia.
– Voin siellä opettaa aivan samaan tapaan kuin olen opettanut esimerkiksi Helsingissä. Akateeminen sisältö on samaa, mutta sen lisäksi siihen tulee hengellinen substanssi. Siellä et ole akateemisen tiedon ”sisään kaataja” vaan myös kristitty persoonallisuus ja uskovainen professori. Se merkitsee heille ihan yhtä paljon kuin se, mitä tietoa annat, professori kertoo.
Ruokasen mukaan Kiinassa on sata miljoonaa protestanttia ja kirkko kasvaa. Onko Kiinan kirkko luterilainen, katolilainen vai ihan omansa, Kirsi Rostamo kysyi.
– 50-luvulla poliittinen hallinto pakotti kaikki melkein sata erilaista tunnustuskuntaa yhdistymään yhdeksi kirkoksi. Ja nyt puhutaan jälkitunnustuskuntaisesta protestanttisesta kirkosta. Nanjingin seminaarin juhlassa pidin puheen ja sanoin, että te olette maailman progressiivisin, edistyksellisin kirkko ekumeenisesti ottaen, koska te olette jättäneet protestanttisen hajaannuksen taaksenne.
Kuuntele koko haastattelu Dei Plus -palvelusta.
Miikka Ruokasen ajatuksia voit kuunnella lisää Päivän blogeissa tammikuusta alkaen parittomina viikkoina perjantaisin klo 8.50 ja uusintana klo 12.50. Blogit ovat luettavissa myös Seurakuntalainen.fi-sivustolla.
