Kirjoittanut
Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen ehdottaa, että kirkko pysyy kristikunnan yhteisessä, Raamattuun nojaavassa luomisteologiassa ja sen opettamisessa, mutta sallii erilaisia käytäntöjä.
Jotta tämä onnistuu, kirkon pitäisi luopua vihkiviranomaisena toimimisesta ja keskittyä rukoilemaan maallisen viranomaisen vihkimien pariskuntien puolesta, siunata heitä sekä tukea heidän yhteiselämäänsä kaikin tavoin.
– Papit voisivat oman näkemyksensä mukaisesti vapaasti itse päättää, millaisia maallisen viranomaisen vihkimiä pareja he ovat valmiit siunaamaan. Maistraatissa vihityn parin siunaamiseen voisi luontevasti liittää esim. kodin siunaamisen, toteaa Miikka Ruokanen Kotimaa24:ssä julkaistussa blogissaan.
– Jos kirkko jatkaa vihkiviranomaisena, seuraa kahden näkemyksen valtataistelu. Kirkon työrauha särkyy. Jos uusi malli voittaa ja kirkon luomisteologia muuttuu, hyvin monet perinteisen näkemyksen kannattajat jättävät kirkon.
Kristinuskon peruslauselmiin kuuluu Ruokasen mukaan ensimmäisen luomiskertomuksen toteamus: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät; Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset, lisääntykää…’”
Toinen luomiskertomus vahvistaa: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.”
– Samat sisällöt toistetaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.
Ruokanen toteaa, että kirkon pappien ja luottamushenkilöiden enemmistö on kirkon voimassa olevan avioliittonäkemyksen kannalla.
– Tämän ajattelun mukaan on olemassa raamatullisia ja teologisia totuuksia, joita ei voi muuttaa ilman, että samalla muuttaa olennaisesti meille annettua uskoa.
Ruokanen sanoo ymmärtävänsä uuden avioliittokäsityksen kannattajia siltä pohjalta, että he korostavat Jumalan rakkauden ja ihmisten välisen rakkauden ensisijaisuutta yli kaiken muun.
– On totta, että jumalallinen rakkaus kohdistuu meihin jokaiseen heikkoon ihmiseen ilman ennakkoehtoja ja yhtä vahvasti. Aivan erityisesti Jumalan rakkaus kohdistuu syrjittyihin ja sorrettuihin, ”köyhiin, leskiin, orpoihin ja muukalaisiin”, kuten Raamattu kautta linjan opettaa.
– Jumalan rakkaus antaa kaikille ihmisille, seksuaalisiin vähemmistöihinkin kuuluville, saman äärettömän ja ehdottoman ihmisarvon.
Silti kristinuskon luomisteologiaa ei voi Ruokasen mielestä sovittaa yhteensopivaksi ns. sukupuolineutraalin avioliiton idean kanssa:
– Luomisen teologia tuntee vain miehen ja naisen välisen intiimin suhteen.
Miikka Ruokanen tahtoo, että kirkon ykseyttä pidettäisiin Suomessa tärkeämpänä kuin avioliittoa koskevia käsityksiä ja käytäntöjä.
– Voisimme kirkon ykseyden säilyttämiseksi sallia yhden kirkon sisällä käytäntöjen moniarvoisuutta. Ehdotan, että kirkko ei luovu kristikunnan yhteisestä, Raamattuun nojaavasta luomisteologiasta ja sen opettamisesta, mutta sallii erilaisia käytäntöjä.
– Tunnen homoseksuaalisen identiteetin omaavia kristittyjä, jotka tyytyvät kirkon marraskuussa 2010 tekemään päätökseen, joka sallii samaa sukupuolta olevan parin puolesta rukoilemisen ja siunaamisen. He eivät vaadi kirkkoa luopumaan klassisesta luomisteologiasta, eivätkä asianosaisina halua rikkoa kirkon ykseyttä.
– Toivottavasti näin viisaasti voisivat ajatella myös ne, jotka nyt kiihkoilevat – usein olematta itse edes asianosaisia.
Miikka Ruokanen julkaisi ajatuksiaan blogissa, joka on luettavissa osoitteessa https://www.kotimaa24.fi/blogit/miikka-ruokanen-ehdotus-ykseyden-sailyttamiseksi/
Teksti: Erja Taura-Jokinen
