Kirjoittanut
Suomalaista lähetystyötä uhkaa emeriusprofessori Miikka Ruokasen mukaan siirtyminen ilosanoman levittämisestä kehitysyhteistyön tekemiseen. Kristinuskon ulkopuoliset ideologiat tuovat painetta lähetysjärjestöille.
– Arkitodellisuus on raadollinen tällä hetkellä. Itse kannan erittäin suurta huolta siitä, miten seurakuntien lähetysrakkaudelle ja siellä toimivien yksittäisten ihmisten lähetysrakkaudelle käy jatkossa, kun tällä hetkellä on vaara, että kirkon lähetystyö supistuu huomattavasti, arvioi emeritusprofessori Miikka Ruokanen.
Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela haastatteli Ruokasta Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
Perinteisen lähetystyön heikentymiseen on useita syitä. Ruokasen mukaan yksi syy on se, että paikallisten seurakuntien lähetystyön pääkanavana toimiva Suomen Lähetysseura – jonka jäseniä kaikki seurakunnat ovat – on keskittynyt lähetyksen sijasta enemmän kehitysyhteistyöhön.
– Siitä seuraa, ettei lähetystyöntekijöitä lähetetä enää niin kuin ennen. Ollaan tällaisia asiantuntijoita ja sitten kun mennään [kehitysyhteistyö]miljoonia valvomaan kehitysmaihin niin siellä ei saa uskonnosta edes puhua, Ruokanen sanoo.
– Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, julistakaa evankeliumi kaikille luoduille – sitä ei varmasti tehdä. Tässä on tapahtunut tällainen, voisiko sanoa lähetystyön sekularisoituminen, maallistuminen.
Eikö kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön kuulu kuitenkin olennaisena osana myös aineellisen avun antaminen?
–Ainahan lähetysnäkemys on ollut kokonaisvaltaista. Jos ajatellaan, että kahdensadan vuoden aikana Aasiaan ja Afrikkaan on mennyt herätysliiketaustaisia, evankelikaalisia, pietistisiä ja niin edelleen ja he ovat aina perustaneet sinne kouluja ja sairaaloita. Monet hyvät yliopistot ovat lähetystyöntekijöiden perustamia. Lisäksi on parannettu tyttöjen ja naisten koulutusmahdollisuuksia, luotu peruskoulutusjärjestelmä ja toteutettu erilaisia maataloutta parantavia projekteja ja niin edelleen, Ruokanen kertoo.
Ideologiat asettavat painetta lähetystyölle
Kristillisellä lähetystyöllä on Ruokasen mukaan painolastinaan myös kolonialismin taakka.
– Kristillisellä lähetystyöllä on kompleksi siitä, että on kuljettu kolonialismin jäljissä ja nyt sitä pyydetään anteeksi. Enää ei haluta tulla kertomaan, mikä on totuus, vaan annetaan vain kehitysapua, Ruokanen kuvailee.
– Jos suomalaisen lähetystyön pääkanava eli Lähetysseura on niin kuin sanotaan sekularisoitunut, niin vaihtoehtoiset kanavat ovat sitten näitä herätysliiketaustaisia lähetysjärjestöjä, joita meillä on monta. Ja nyt niille varojen saamisen ehdoksi asetetaan, että heidän on hyväksyttävä tällainen Pohjois-Amerikasta tullut ateistiseen humanismiin perustuva gender-ideologia. Jos gender-ideologiaa ei hyväksytä, ei tule penniäkään lähetysrahaa.
Ruokasen mukaan lähetystyö supistuu kahta kautta, toisaalta maallistumisen ja toisaalta ideologian lähetystyölle asettamien ehtojen kautta.
Suurin ihmisoikeus on, että jokainen ihminen tällä planeetalla saisi tietää, miten saa ikuisen elämän.
– Minun mielestäni suomalaisten seurakuntien lähetystyö on hirvittävän suuressa hengenvaarassa tällä hetkellä, Ruokanen arvioi.
Yksittäiset ihmiset voivat edelleen tehdä lahjoituksia ja kirjoittaa testamentteja lähetystyön hyväksi, mutta määrät voivat jäädä tällöin huomattavan paljon pienemmiksi. Kuitenkin lähetysintoa löytyy Ruokasen mukaan seurakunnista ympäri Suomea. Hän muistuttaa, että seurakuntalaisten olisi hyvä olla tietoisia omista vaikutusmahdollisuuksistaan: seurakuntien varoista päättävät vaaleilla valitut seurakunta- ja kirkkoneuvostojen päättäjät.
– Suurin vaara on, että kirkon ja kristillisen uskon ulkopuoliset normit ja arvot hallitsevat lähetystyötä ja kirkon ulkomaista diakoniaa koskevaa päätöksentekoa, Ruokanen sanoo.
Kasvavilla kirkoilla vahva uskonnäkemys
Entä minkälaiset kirkot maailmalla saavat parhaiten uusia jäseniä? Mikä niitä yhdistää? Eräs yhdistävä tekijä Ruokasen mielestä on usko sanoman tärkeyteen.
– Tällaiset kirkot kasvavat maailmalla. Ne ovat Kristus- ja ristikeskeisiä.
– Suurin ihmisoikeus on, että jokainen ihminen tällä planeetalla saisi tietää, miten saa ikuisen elämän. Tämä mahdollisuus päästä ikuiseen elämään ja tulla tietoiseksi siitä ja iloita siitä lupauksesta, että kuolema ei olekaan kaiken loppu vaan meitä odottaa kokonaan toinen todellisuus. Se on minusta suurin ihmisoikeus, Ruokanen sanoo.
Toinen kasvavia kirkkoja yhdistävä tekijä on kokemus Pyhän Hengen johdatuksesta ja vaikutuksesta.
– Ja se liittyy siihen, että on yhteinen pappeus. Esimerkiksi Kiinan kirkko on hyvin maallikkojohtoinen. Siellä on hyvin vähän pappeja loppujen lopuksi – siis maallikot kantavat vastuuta ja kokevat Pyhän Hengen johdatusta ja Pyhän Hengen lahjoja, Ruokanen kertoo.
Uudet länsimaiden ulkopuolella syntyvät ja kasvavat kirkot pyrkivät lisäksi muodostamaan oman tulkintansa ja käsityksensä kristinuskosta oman kulttuurinsa ja kielensä kontekstissa, eivätkä halua välttämättä seurata länsimaisia perinteisiä tunnustuskuntia.
– Eli yhä vähemmän tätä länsimaista riippuvuutta missään mielessä. Se on vahvasti hengellistä ja paikallisiin oloihin sovellettua.
Juttua korjattu 8.3. klo 11.32: Poistettu virheellinen tieto, ettei Lähetysseura lähettäisi tänä vuonna uusia lähetystyöntekijöitä ulkomaille.
Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhialan vastaus Miikka Ruokaselle: Lähetysseura: Lähetystyötä ei uhkaa hengenvaara, vaikka kehitettävää riittää
