Hyvät: Vuoden Kristillinen kirja 2024 on Pirjo Kotamäen säeromaani Paavo Ruotsalaisesta – ”Kun kannen avaa, niin sisältö pääsee yllättämään”

Mika Aaltola Radio Dein vaalitentissä: Keskeistä presidentille ovat viisaus ja visio Suomen suunnasta

 

Suomessa kylmyys ei saisi olla vallitsevaa juuri tähän maailmanaikaan. Jos leikataan yksinhuoltajilta, pitää ymmärtää, että heidän asemansa ei välttämättä lähtökohtaisestikaan ole hyvä, Mika Aaltola sanoo. Kuvat: Ilkka Kujala

Presidenttiehdokas Mika Aaltolan mukaan suomalaisilta tuntuu olevan kompassin neula hukassa. Kukaan ei selitä heille tarkasti, miten pitäisi mennä eteenpäin. Siihen tarpeeseen hän haluaa presidenttinä vastata ja valaa rauhaa sekä malttia.

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Radio Dein arvotentti käy läpi kaikki presidenttiehdokkaat, ja tällä viikolla vuorossa on ollut Mika Aaltola. Politiikan tutkija ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja, Suomen turvattu tulevaisuus – valitsijayhdistyksen ehdokas Aaltola vieraili tentissä keskiviikkona 8.11.2023.

Aaltolan valitsijayhdistyksen nimeen on nostettu sana turva. Radio Dein Kai Kortelainen avasi keskustelun kysymällä, minkä varassa Suomen turvallinen tulevaisuus ehdokkaan mielestä lepää?

– Tämä aikakausi on sellainen, että Suomen suunta täytyy olla kohti turvallisempia maisemia, vakaampaa aikaa, ja kyllä siinä keskiössä silloin on se, että meidän puolustuksemme toimii, puolustuksen ääni kuuluu ja meidän kynnyksemme Venäjän suuntaan ovat kohdillaan. Maassa vallitsee silloin tila, että ihmiset tietävät, mihin suuntaan tässä ollaan menossa, Aaltola sanoo.

– Se on presidentin keskeinen tehtävä, ehkä keskeisin tehtävä, että hän tietää Suomen suunnan ja osaa viedä kansakuntaa siihen suuntaan. Ja niin, että ihmiset ymmärtävät, mitä maailmalla tapahtuu ja mikä niiden suhde on Suomeen.

”Me tarvitaan sinun kaltaistasi ihmistä”

Ennen kuluvan vuoden huhtikuuta Mika Aaltola ilmoitti toistuvasti,  että ei aio asettua ehdolle presidentinvaaleissa. Miksi mieli muuttui?

– Kyllä se varmaan tuo Suomen kiertäminen on, kun ihmisiä katselee. On uurteisia käsiä ja on nuorempia ihmisiä, eri paikkakuntia. Ne on niitä suomalaisia, ne on meidän kansamme. Heidän parissaan kun oli, siellä kovin moni sanoi, että kyllä me tarvitaan sinun kaltaistasi ihmistä, jolla on visio Suomelle. Kun niin pitkän aikaa esimerkiksi hallitukset eivät ole pystyneet tuottamaan talouskasvua tälle maalle – 15 vuotta, ja sitten tuli korona ja sitten sen päälle sota, Aaltola listaa.

Hänen mukaansa ihmisiltä tuntuu olevan kompassin neula hukassa. Totta kai puhutaan puolustuksesta ja tuetaan Ukrainaa, mutta mikä on iso näkemys Suomesta? Sitä ihmiset eri alueilla ovat Aaltolalta kyselleet.

– Kukaan ei selitä heille tarkasti, miten tässä nyt pitäisi mennä eteenpäin, eikä tuota sitä rauhaa ja malttia, joka veisi meitä johonkin suuntaan.

Kesällä Aaltolalle tuli selväksi, että keskeinen arvo on rohkeus, että kyllä täytyy uskaltaa.

– Heinäkuussa paljon mietin sitä, että kun poika jonain päivänä näistä asioista lukee ja saa selville, että isäpä ei uskaltanut silloin aikoinaan. Niin miksi hänen täytyisi uskaltaa? Kun tasavallassa eletään ja perustuslaki suo kaikille tuon mahdollisuuden, niin miksei sitä kokeilisi siipiään. On se sitten muillekin rohkaisuksi, hän perustelee.

Presidentillä täytyy olla viisaus ulkopolitiikasta

Miksi juuri Mika Aaltola olisi paras presidentti kaikkien ehdokkaiden joukosta?

– Kyllä se liittyy viisauteen. En sano, ettei sitä viisautta löydy tästä maasta muualtakin. Mutta presidentin tehtävänä on tietää strategisella tasolla, miten maailma makaa ja miten erilaiset asiat välittyvät Suomeen ja miten Suomi pystyy vaikuttamaan pienenä valtiona siinä kokonaisuudessa, Aaltola vastaa.

Hän korostaa, että presidentillä täytyy olla viisaus nimenomaan ulkopolitiikasta. Aaltola on miettinyt, mistä ja millaisella työhistorialla sellaisen viisauden saa ja esittää vastauksen:

– Kyllä luulen, että ulkopoliittisessa instituutissa, jossa on ollut globaalin turvallisuuden ohjelmajohtajana ja myöhemmin sitten ulkopoliittisen instituutin johtajana, on aika hyvä käsitys siitä, millä strategisella tasolla maailma tällä hetkellä on.

– Tämä on ollut tehtävänäni tämä ymmärrys. Kyllä se aika lailla saattaa myös meritoida siihen suuntaan, eli tuottaa kokonaisnäkemystä Suomesta.

Ei vasemmistoa tai oikeistoa vaan usko, toivo ja rakkaus

Koetko olevasi ehdokkaana arvojohtajana vasemmistolainen, oikeistolainen, liberaali vai konservatiivi?

– En mielelläni noita sanoja käytä, sillä ne jakavat kansakuntaa. Kyllä semmoinen ulkopoliittinen eheys on demokratialle hyvin tärkeä, ettei me riidellä sellaisista asioista, jotka ovat meille kohtalokkaita. Suomessa on usein haettu mahdollisimman laajaa konsensusta. Esimerkiksi kun Natoon mentiin, se on ollut tärkeää.

”Maalle pitää hoitaa presidentti, joka ei ainoastaan korosta yhden ihmisryhmän arvoja.”

– Sitten demokratia muuten, niin on päivän selvää, että sinne mahtuu monenlaisia ääniä – ja hyvä niin. Siitähän se demokraattinen vahvuus nousee, että vaaleissa voidaan valita erilaisista puolueista, erilaisista ehdokkaista ne parhaat mahdolliset.

– En tiedä, onko se oikeistoa vai vasemmistoa, jos sanon, että ne keskeiset arvot ovat rohkeus ja tietynlainen maltti asioiden suhteen. Oikeudentunto, viisauden kaipuu, valaa ihmisille uskoa toivoa ja rakkautta – onko ne oikeisto–vasemmistoasioita? En usko, että ne sitä ovat. Kyllä maalle pitää hoitaa presidentti, joka ei ainoastaan korosta yhden ihmisryhmän arvoja, Aaltola muistuttaa.

Ehdokas sanoo tuntevansa realiteetit eikä halua maalailla pilvilinnoja. Mutta ihmisiä hän rohkaisee menemään eteenpäin. Siinä auttavat juuri usko, toivo ja rakkaus.

– Uskotaan tähän maahan ja sen tulevaisuuteen. Että on toivoa paremmasta. Ja sitten lähimmäisenrakkautta. Ei täällä ole varaa ajatella, että jotkut voidaan jättää syrjemmälle. Ne ovat perus tasavaltalaiset hyveet ja ne ovat myös kristilliset hyveet. Ne ovat niitä, mihin me olemme kasvaneet ja niiden tasapainoinen korostaminen tuottaa sitä, että mahdollisimman suuri joukko ihmisiä on mukana tässä laivassa.

Tilanteet ovat tehneet presidenteistä suuria

Kenen edellisistä presidenteistä Aaltola katsoo olleen Suomen paras?

– Ajat ovat olleet erilaisia, ja jokainen presidentti kehollistaa tietynlaista arvoja. Sauli Niinistö on ollut hyvä yhdistämään. Hänen ensimmäinen presidentinvaalikampanjansa, kun hän kuitenkin oikealta tuli presidentiksi, oli ”Sauli Niinistö – Työväen presidentti”. Siinä oli hyvää perusviisautta.

Aaltola luettelee useita presidenttihahmoja ja heidän ominaisuuksiaan.

Mannerheim on kovasti selkärankainen jämäkkä, Suomen puolustaja. Risto Ryti uhrasi itsensä. Eli tilanteet ovat tehneet presidenteistä suuria. Svinhufvud oli se, joka laittoi rajan kuntoon. Hän piti hyvin tärkeänä sitä, että saadaan raja kuntoon ja sitten sen jälkeen maata lähdetään kehittämään.  Hän korosti kovasti oikeutta. Hän sanoi, että jos Suomella vain olisi yhtä paljon voimaa ja valtaa, kuin sillä oikeutta olla olemassa, meidän asiamme olisivat hyvin. Ja siinä itse asiassa kiteytyy se, että meillä täytyy olla puolustus, joka on tärkeä.

Arvojohtajakin joutuu tekemään kompromisseja. Onko Mika Aaltola joutunut tekemään sellaisia omien arvojensa suhteen?

– Johtaminen usein vaatii sitä, että tekee myös epämieluisia päätöksiä. Se ei ole tietysti kompromissi omien arvojen kanssa, mutta se ei ole kaikille mieleen. Jos on joutunut esimerkiksi valitsemaan, mitä Ulkopoliittisessa instituutissa tehdään, mihin panostetaan, se saattaa olla jostain muualta sitten pois. Eihän elämä mitään pilvilinnaa ole ja pelkkää ruusutarhaa. Kyllä täällä joutuu tekemään ihan vaikeita päätöksiäkin, Aaltola sanoo.

– Mutta sellaisia asioita, joissa olisin ison kompromissin tehnyt sen kanssa, minkä oikeaksi katson, ja sitten sen, mitä vaikka sanon julki, niin ei niitä juuri ole ollut. Eli kyllä olen yrittänyt sitten myös sanoa sen sinne jonnekin väliin – esimerkiksi Venäjän suhteen, että varoituskellojen pitää soida. Aikakausi vain oli semmoinen, että se ei suosinut sitä. Toivon politiikan aikakausi ei suosinut sitä, että liikaa varoitellaan Venäjästä, koska meidän piti olla toiveikkaita Venäjän suhteen.

Kolkkous ja kylmyys eivät saisi vallita Suomessa

Mika Aaltola on kertonut  puolustavansa empatiayhteiskuntaa. Eletäänkö Suomessa nyt empatiayhteiskunnassa.

– No ei. Kyllä tämä on vähän kolkkoa ja kylmää. Noissa leikkauslistoissa pitää olla tavattoman varovainen ja ihmisille selittää, että jos leikataan joiltakin, niin sitten jonain päivänä palautetaan asioita, kun taloudellinen tilanne saadaan parempaan kuntoon.

”Tässä maassa ei ole ollut varaa antaa erityisoikeuksia joillekin ja toisia laittaa alas. Kriisin hetkellä esimerkiksi on aina kaikkia tarvittu.”

– Suomessa kylmyys ei saisi olla vallitsevaa juuri tähän maailmanaikaan. Jos leikataan yksinhuoltajilta, pitää ymmärtää, että heidän asemansa ei välttämättä lähtökohtaisestikaan ole hyvä.

Aaltola myöntää, että presidentti ei voi näihin asioihin vaikuttaa, mutta ehdokkaana hän korostaa sitä, että ketään ei saa jättää.

– Se kuuluu presidentille, että hän maalaa meille sen, mitä Suomi on viiden ja kymmenen vuoden päästä, ja tuottaa tiettyä reittiä etappeihin. Visioiden täytyy olla sellaisia, joista kaikki kokevat, että on reilua peliä, ettei ole ketään jätetty.

– Empatia tarkoittaa sitä, että me suhtaudumme myötätuntoisesti erilaisiin ihmisiin eikä ketään halveksita. Tässä maassa ei ole ollut varaa antaa erityisoikeuksia joillekin ja toisia laittaa alas. Kriisin hetkellä esimerkiksi on aina kaikkia tarvittu, Mika Aaltola muistuttaa.

Presidentillä pitää olla visio Suomen suunnasta

Aaltola tunnetaan kansainvälisen politiikan asiantuntijana ja hän on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa analysoidaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Rooli on kuitenkin ollut tutkijan rooli, ei päätöksentekijän ja neuvottelijan rooli kotimaan poliittisilla kentillä tai kansainvälisissä ympyröissä. Kai Kortelainen kysyy, miten Mika Aaltola arvioi kykyjensä ja kokemuksensa riittävän kansallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeilla neuvottelu- ja johtopaikoilla tasavallan presidentin virassa?

– Siitä vallitsee vähän sellainen väärinkäsitys, että mitä sen pitäisi olla? Presidentin keskeinen tehtävä on se, että hänellä on strateginen tietotaito hallussaan. Hän pystyy ammentamaan ja muodostamaan kokonaiskuvaa. Ja siihen oma taustani liittyy hyvinkin tiiviisti.

– Presidentti ei ole kokousten järjestäjä. Hän ei ole pelkästään Suomi Oy AB:n toimitusjohtaja tai jonkunlainen konsultti, joka myy suomalaisia tuotteita maailmalle. Keskeistä hänelle on se, että hänellä on koottu tietotaito, visio Suomen suunnasta ja ymmärrys siitä, miten maailma makaa ja miten siellä olevat kriisit tai konfliktit voivat vaikuttaa meidän tilanteeseemme, Aaltola listaa.

Mitä mieltä Mika Aaltola on Turkista, Israelista tai Yhdysvalloista? Katso Aaltolan vierailu Kai Kortelaisen presidenttitentissä videona Dei Plus -palvelusta tai kuuntele uusintana Radio Deistä lauantaina 11.11. klo 11.

Dei Plussassa ovat tarjolla lisäksi vaalitenttilähetysten audioversiot. Tenttien päätteeksi ehdokkaiden suorituksen arvioivat ex-europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ja poliitikkojen imagonrakennukseen perehtynyt Risto Uimonen.

 

Mika Aaltola ja Kai Kortelainen

 
Dei, Viikon debatti, artikkeliban. (2/2) 14.9.- MJa