Irja Askolan vierailusta Uspenskin katedraalin alttarissa on keskusteltu kiivaasti ortodoksisessa kirkossa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Mielipiteitä on lausuttu suuntaan ja toiseen. Seurakuntalainen kokoaa yhteen alttarikohun tapahtumat.
Mitä tapahtui?
Helsingin metropoliitta Ambrosius kutsui piispa Irja Askolan 3.3. Uspenskin katedraalissa pidettyyn tilaisuuteen ekumenian hengessä. Viimeinen pisara oli kutsua hänet myös alttariin, ortodoksisen kirkon pyhimpään paikkaan, seuraamaan pappisvihkimystä.
Asiasta keskusteltiin ensin sosiaalisessa mediassa, ja aiheesta kirjoitettiin artikkeli ortodoksi.net -sivustolla. Ennenkin Ambrosiuksen kanssa kiistellyt arkkipiispa Leo tuomitsi Askolan toiminnan jyrkästi.
Saako nainen mennä alttariin?
Ortodoksinen liturgia on erittäin tarkkaan määritelty, etenkin sen osalta, kuka saa mennä alttariin. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu kanonisesti ja liturgisesti osaksi patriarkaattia, ja noudattaa samoja kanoneita kuin muutkin ortodoksiset kirkot. Mitään vapauksia ei siis voida ottaa.
Viidennen-kuudennen ekumeenisen synodin, vuodelta 692, 70. säännön mukaan alttariin pääsy kielletään muilta kuin papistoon kuuluvilta. 350-luvulla pidetyn Laodikean paikallissynodin 19. säännössä todetaan, että vain papit saavat astua alttariin ja osallistua siellä ehtoolliseen. Laodikean säännöissä 44. kanonissa todetaan myös, ettei naisten pitäisi mennä alttariin.
”Vallalla oleva käytäntö on kuitenkin se, että alttarissa käydään vain siihen liittyviin tehtäviin pohjautuen. Käytännöstä katsoen ei ole kummallisuus, jos joku viedään käymään siellä, vaikka siihen ei liittyisi mitään toimitukseen liittyvää rooliakaan”, Ortodoksisen teologian yliopistotutkija Pekka Metso kertoo Kotimaa24:n haastattelussa. Myöskään naisten käyminen alttarissa ei ole tavatonta, vaikka se kanoneissa kielletäänkin.
Metropoliitta toimi ekumenian nimissä
Melko liberaaleista mielipiteistään tunnettu metropoliitta Ambrosius perustelee Askolan kutsumista ekumeenisin perustein. Tarkoituksena oli tutustuttaa Askolaa ortodoksisiin perinteisiin ja toimintatapoihin, ei loukata ketään.
Ambrosiuksen mielestä Ortodoksisen kirkon tulisi avautua enemmän ulospäin, eikä ‘ghettoutua’ oman kirkkokunnan sisälle. ”Keskeisellä sijalla kirkkojemme vuorovaikutuksessa on se, että opimme tuntemaan toinen toistemme tapaa rukoilla”, Ambrosius kirjoittaa mielipidekirjoituksessan Helsingin sanomissa 14.3.
Ambrosius myös muistuttaa Helsingin sanomille antamassaan haastattelussa, ettei tapahtuma ole missään mielessä ainutlaatuinen. ”Esimerkiksi Paavi Franciscus oli Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin vieraana marraskuun lopulla, ja hän osallistui patriarkka Bartolomeoksen johtamaan liturgiaan Pyhän Georgioksen katedraalissa. Hänen saapuessaan poltettiin suitsukkeita ja hänen puolestaan rukoiltiin myös liturgiassa”, metropoliitta kertoo.
Arkkipiispa tuohtui metropoliitan toiminnasta
Ambrosiusta huomattavasti konservatiivisempi arkkipiispa Leo perustaa jyrkän mielipiteensä ortodoksisen liturgian tiukasti määriteltyyn järjestykseen, jota on hänen mukaansa rikottu. ”Liturgisen järjestyksen omavaltainen muuttaminen tai improvisointi on ekumeenista populismia, johon emme osallistu”, arkkipiispa Leo kommentoi tiedotteessaan.
Arkkipiispa on myös vihjannut Ambrosiuksen toiminnan olleen synkretismiä, eli uskontojen sekoittamista. ”Ortodoksit osallistuvat yhteisiin rukouksiin muiden kristittyjen kanssa, mutta eivät hyväksy synkretismiä omassa liturgisessa perinteessään”, hän kirjoittaa Savon Sanomissa.
Myös luterilaiset piispat ovat arkkipiispan mukaan pahoitelleet tapahtumia: ”Mutta kuten sanottu, eivät luterilaiset piispat pidä tätä Askolan kannalta kovin ansiokkaana operaationa vaan päinvastoin”, arkkipiispa Leo kertoo Simeon ja Hannan haastattelussa.
Arkkipiispa pyysi Ambrosiukselta selvitystä tapahtuneesta, ja myöhemmin lähetti asiasta myös kirjelmän Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin Pyhälle Synodille, joka on niinikään vaatinut asiasta selvitystä. Sosiaalisessa mediassa on vaadittu jopa Ambrosiuksen eroa.
Luterilaiset vaikenevat
Irja Askola ei ole kommentoinut tapahtumaa, eikä tiettävästi myöskään ole keskustellut asiasta arkkipiispa Leon kanssa. Simeon ja Hannan artikkelissa mainittiin, että jotkut piispat olisivat pahoitelleet tapahtunutta, mutta yleinen näkemys on, että asia on ortodoksisen kirkon sisäinen, eikä siihen ole tarvetta puuttua.
Tutkijoiden mielestä tilanne on erikoinen, muttei tavaton. Pekka Metso Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa Kotimaa24:n haastattelussa, että arkkipiispa Leo on itsekin pyytänyt luterilaisen piispan alttariin. Vuonna 1986 piispa Rimpiläinen nimittäin pistäytyi alttarissa pääsiäisyön liturgiassa – silloisen metropoliitta Leon kutsumana.
Sukupuoli saattaa olla ratkaiseva ero vuoden 1986 ja 2015 tapahtumien välillä. ”Se saattoi olla sietämätön niitti. Jos paikalla olisi ollut kuka tahansa muu luterilaisen kirkon piispa, eli miespiispa, niin reaktion äänenpainot ja mittakaava olisivat todennäköisesti olleet toisenlaiset”, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen asiantuntija Jussi Sohlberg Suomen Kuvalehden haastattelussa.
Lähteet: Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Simeoni ja Hanna, Suomen Kuvalehti, Kotimaa24, ortodoksi.net
Kuva: Dennis Jarvis /flickr.com
