Kirjoittanut
Entinen huipputason pikaluistelija Mika Poutala ei halua luokitella ihmisiä, vaan pyrkii näkemään jokaisessa ihmisessä tämän rajattomat mahdollisuudet.
Usko Jumalaan on Mika Poutalalle tärkeä asia ja voimavara. Hän lukee Raamattua ja rukoilee päivittäin. Kolmannen polven helluntailainen on imenyt helluntailaisuuden jo äidinmaidossa. Hän vierailee kuitenkin säännöllisesti myös muissa seurakunnissa. Usko Jumalaan on Poutalalle peili, jonka kautta hän katsoo lähimmäisiään.
– Haluan peilata ihmisiä siihen, millä tavoin Jumala näkee meidät. Jokainen ihminen on arvokas. Aina kun tapaan ihmisiä, pyrin kohtelemaan heitä heidän parhaan potentiaalinsa mukaan. Kaikilla meillä on ääretön potentiaali tehdä asioita. En halua luokitella ihmisiä sen mukaan, mitä he ovat saavuttaneet, miten paljon heillä on rahaa tai missä he ovat töissä. Pyrin kohtelemaan ihmisiä samanarvoisina riippumatta siitä, ovatko he yrityksen siivoojia vai toimitusjohtajia.
Kutsumuksena auttaminen
Mika Poutala on työllistänyt itsensä yrittäjänä lopetettuaan pikaluistelun keväällä 2018. Miehelle yrittäjänä toimiminen on luontaista, koska hän pitää riskien ottamisesta. Poutala kiertää yrityksissä pitämässä keynote-puheita. Hän nauttii esiintymisestä ja ihmisten viihdyttämisestä.
– Muutun ihan eri ihmiseksi, kun menen lavalle. Olin jo koulussa sellainen, että heitin tyhmiä kommentteja, joille luokkakaverit nauroivat. Jos en näe keikan aikana, että joku nauraa yleisössä ihan kippurassa tai jollain tulee kyynel silmästä, niin koen, että olen epäonnistunut esiintyjänä. Ihminen muistaa parhaiten kokemuksen, ei niinkään sitä, mitä puhuin.
Poutalan kutsumus on auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan ja unelmiaan. Puhekeikkojen lisäksi mies toimii sparraajana ja mentorina – Hän innostaa ja valmentaa asiakkaitaan pääsemään tavoitteisiinsa auttamalla heitä löytämään niitä asioita, jotka ovat kehittymisen esteenä. Usein ongelmana on, että ihminen on imenyt itseensä ympäristöstään myös itselleen haitallisia arvoja ja uskomuksia niitä koskaan kyseenalaistamatta.
– Meidän täytyy käydä läpi ajatusmallejamme, miksi ajattelemme asioista tietyllä tavalla. Vasta kun ymmärrämme, mistä ajatusmallit tulevat, voimme tarvittaessa muuttaa niitä. Jos emme koskaan kyseenalaista niitä, elämme haluamattammekin niiden mukaan, vaikka ne olisivat meille vahingollisia.
Tanssii Tähtien kanssa -kilpailusta putoaminen oli shokki
Mika Poutala lähti tänä syksynä vaimonsa kannustamana mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan, koska halusi haastaa itseään. Mies koki karvaan pettymyksen pudottuaan kilpailusta yhdessä parinsa Ansku Bergströmin kanssa tanssittuaan suorissa lähetyksissä vasta kolme tanssia. Poutalan mielestä putoaminen ei tuntunut reilulta, koska he eivät olleet tuomaripisteiden jälkeen huonoin pari. Lisäksi kaksi heidän edellistä tanssiaan oli onnistut hyvin.
– Putoaminen oli shokki. En odottanut sitä yhtään. Minulla oli ollut kilpailussa tosi hauskaa, olin tutustunut huipputyyppeihin ja saanut oppia paljon uutta. Olisin halunnut vielä näyttää, mihin pystyn. Tunsin koko ajan kehittyväni. En etukäteen ajatellut, että tv-ohjelmasta putoamisesta tulisi noin iso pettymys. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että kaikesta voi seurata jotain hyvää.
Mika Poutala aloitti pikaluistelun 7-vuotiaana. Hän tottui pitkän kilpaluistelu-uransa aikana asettamaan tavoitteensa korkealle. Niin mies teki tanssikilpailussakin. Voiton tavoittelu antoi hänelle virtaa intensiiviseen treeniin.
– Se ei ole minulle kovin iso asia, saavutanko jonkin tavoitteen vai en, mutta tavoite saa minut toimimaan haluamallani tavalla. Tärkeintä on, minkälainen minusta on tullut ja mitä olen oppinut matkalla kohti tavoitetta.
Poutala ei pidä jossittelemisesta. Sen sijaan hän haluaa aina oppia ja kantaa vastuun tapahtuneista asioista.
– Yksi askel pettymysten käsittelyssä on, että osaamme myöntää omat virheemme ja kantaa vastuun elämästämme. Helposti lähdemme etsimään syyllisiä muista ihmisistä. Pettymyksen yli on vaikea päästä, jos ei pysty myöntämään virheitään ja löytämään asioita, jotka olisi voinut tehdä eri tavalla.
Luottamus Jumalaan on säilynyt
Lokakuussa ilmestyi urheilutoimittaja Petri Lahden kirjoittama elämäkerta Mika Poutala – Muutaman sadasosan tähden. Poutala hävisi pronssimitalin muutamalla sadasosasekunnilla sekä Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010 että Pyeongchangin olympialaisissa vuonna 2018. Ensimmäinen häviö johtui horjahduksesta. Silloin Poutala joutui työstämään pettymystään yli vuoden ajan. Toisella kerralla mies teki mielestään täydellisen luistelun. Silloin hän pääsi yli tapahtuneesta parissa päivässä.
– Vancouverin olympialaisten aikaan identiteettini oli pitkälti rakentunut siitä, miten hyvä luistelija olen. Kun tein virheen, identiteettini romahti. En yhtäkkiä ollutkaan mitään. Silloin kun ihmisen identiteetti on kestävällä pohjalla ja siihen pystyy nojaamaan vaikeuksien kohdatessa, pettymysten käsittely on paljon helpompaa. Silloin ihminen ymmärtää, että elämä jatkuu ja tapahtunut asia ei vaikuta siihen, miten arvokas ja rakastettava hän on.
Poutala alkoi etsiä identiteettiinsä aineksia siitä, mitä oli vuosikausia kuullut opetettavan seurakunnassaan.
– Minulle tuli tärkeäksi rakentaa identiteettini sen varaan, että olen Jumalan lapsi. Sitä ei kukaan pysty muuttamaan. Jumala näkee minut tällaisena ja se on paljon tärkempää kuin miten ihmiset minut näkevät.
Poutala on saanut pettymysten hetkellä apua säännöllisestä Raamatun lukemisesta. Hän on halunnut ottaa kirjaimellisesti sen, mitä kirjassa sanotaan.
– En ole koskaan ollut katkera tai miettinyt, miksi Jumala sallii tällaista, vaan vaikeina hetkinä olen ajatellut: ”Jumala, en ymmärrä, miksi tässä kävi näin, mutta silti luotan ja uskon, että pystyt tekemään tästäkin hyvää.” Minulta ei ole koskaan puuttunut uskoa siihen, että Jumala tietää, mitä tekee. Olen säilyttänyt sinisilmäisen uskon.
Onnellisuus syntyy kiitollisuudesta
Mika Poutala oivalsi ensimmäisiin olympialaisiinsa päästyään, että onnellisuus syntyy kiitollisuudesta.
– Olympialaisiin pääseminen oli pienen pojan unelma. Olin aina ajatellut, että sitten kun pääsen sinne, kaikki huoleni kaikkoavat ja elämä on ihanaa. Kun haaveeni toteutui, minulle tulikin yhtäkkiä tyhjä fiilis. Ihmettelin, mistä on kyse, kun en unelmani saavutettuani enää tiennyt, mikä oli elämäni tarkoitus. Tajusin, että menestys ei tuo onnellisuutta, vaan kiitollisuus.
Urheilija harjoitteli kiitollisuudenaiheiden löytämistä arjestaan pitämällä vuoden ajan kiitollisuuspäiväkirjaa. Mies kirjasi sinne joka ilta kolme asiaa, joista oli kiitollinen. Pian hän alkoi löytää isompien kiitollisuudenaiheiden lisäksi monia pieniä asioita, joista saattoi olla kiitollinen. Lopulta aiheita alkoi löytyä ihan itsestään eikä niitä tarvinnut enää kirjata ylös.
– Ulkoisesti mikään ei muuttunut, mutta sisäisesti minusta alkoi tuntua, että elän paljon onnellisempaa elämää.
Teksti: Milla Suonio
Haastattelu on julkaistu Elämä-lehden numerossa 1/2020
