Kirjoittanut
Tunnettu herätyskristillinen amerikkalaisjärjestö laati uuden määritelmän evangelical-termille.
”Raamattu on korkein auktoriteetti sille, mitä uskon.” ”Minulle henkilökohtaisesti on erittäin tärkeää rohkaista ei-kristittyjä luottamaan Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan.” ”Jeesuksen Kristuksen kuolema ristillä on ainoa uhri, joka voi poistaa syntieni rangaistuksen.” ”Ainoastaan ne, jotka luottavat vain Jeesukseen Kristukseen omana Pelastajanaan, saavat Jumalalta ikuisen pelastuksen ilmaisen lahjan.”
Mikäli henkilö on vahvasti samaa mieltä kaikkien näiden neljän lauseen kanssa, häntä voi luonnehtia evankeliseksi kristityksi – ainakin yhdysvaltalaisen evankelisten kirkkojen yhteistyöjärjestön NAE:n mukaan.
National Association of Evangelicals -järjestön lokakuussa julkaisema evankelisen uskovan määritelmä pohjautuu kristillisen LifeWay Research laitoksen kanssa toteutettuun tutkimushankkeeseen. Tarkoituksena oli laatia uusi, aiempaa osuvampi kriteeristö kuvaamaan esimerkiksi erilaisissa gallup-uutisissa jatkuvasti vilahtavaa evangelical-käsitettä. Prosessin kuluessa työryhmä testasi 17:ää kysymystä ja väitettä, joista lopulta valittiin neljä edellä esitettyä.
Uskoontulon määritelmä avartunut
Perinteisesti angloamerikkalaisen evankelisuuden tuntomerkkeinä on pidetty Jeesus-, Raamattu-, ja ristikeskeisyyttä, aktiivista ulospäin suuntautuvaa uskonelämää, katolisuuskriittisyyttä sekä tietoisen kääntymyskokemuksen korostusta.
Viimeksi mainittu on keskeinen osa myös tunnettua, historioitsija David Bebbingtonin 1980-luvulla julkaisemaa evankelisuuden (engl. evangelicalism) määritelmää, jota NAE:n kriteeristö muistuttaa.
Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Timo Pokki kiinnittääkin NAE:n linjauksessa ensimmäisenä huomiota kääntymyskokemusta koskevien viitteiden puuttumiseen.
– Tässä määritelmässä on samat neljä kohtaa kuin Bebbingtonilla mutta kuitenkin niin, että kääntymyksen merkitystä on lievennetty. Syntyy vaikutelma siitä, että halutaan hyväksyä myös muut uskoon tulemisen tavat: esimerkiksi se, että kasvaa kristityssä kodissa sisälle uskoon, Pokki toteaa.
Hän pitää mahdollisena, että NAE:n muotoilu heijastaa tältä osin laajempaakin muutosta pohjoisamerikkalaisessa evankelisessa ajattelutavassa.
– Määritelmä on tässä mielessä aiempaa avarampi ja ottaa huomioon sen, että Jumalan tiet ovat ihmeelliset – kuten myös ihmisten tiet Jumalan luo.
”Piiloevankelisia” ja näkemysten hajontaa
Kun NAE ja LifeWay testasivat uutta määritelmää kyselytutkimuksella, noin 30 prosenttia kaikista vastaajista sanoi olevansa vahvasti samaa mieltä kaikkien neljän kriteerilauseen kanssa. Osuus on samaa suuruusluokkaa kuin muissa evankelisten kristittyjen määrää selvittäneissä gallupeissa.
Huomiota herätti sen sijaan se, että vain 59 prosenttia niistä, jotka luonnehtivat itseään evankeliseksi, oli vahvasti samaa mieltä kaikkien neljän toteamuksen kanssa. Vastaavasti noin viidennes niistä vastaajista, jotka eivät miellä itseään evankeliseksi kristityksi, täytti uuden määritelmän kriteerit.
Tällaisia ”piiloevankelisia” oli runsaasti muun muassa katolilaisissa vastaajissa. Pokkia tämä ei yllätä.
– NAE:n määritelmästä puuttuvat kaikki antikatoliset ja sakramentteja koskevat viittaukset, ja näin ollen se käy monille kirkoille.
Pokki arvioi, että NAE:n neljän väittämän menetelmä sopii melko hyvin määrittämään myös suomalaista ”herätyskristittyä”. Se pätee etenkin vapaakristillisiin yhteisöihin.
– Luterilaisessa herätyskristillisyydessä se, ettei kastetta mainita, koettaisiin ehkä puutteena, Pokki pohtii.
Hän uskoo myös, että jos tällainen evankelisen kristityn määritelmä laadittaisiin Suomessa vaikkapa Evankelisen Allianssin piirissä, uskon diakoninen ulottuvuus huomioitaisiin evankeliumin levittämisen rinnalla.
